Takaisin Tulosta

Uniapnea ja aivoinfarktin ilmaantuminen keski-ikäisillä tai vanhemmilla henkilöillä

Lisätietoa aiheesta
Markku Partinen
6.4.2017

Englannissa tehtiin miehille 10 vuoden seurantatutkimus «Elwood P, Hack M, Pickering J ym. Sleep disturbanc...»1, jossa kyselytutkimuksena selvitettiin uniapneaan liittyvää subjektiivista oireistoa, taustatekijöitä ja miesten sairastavuutta mm. aivoinfarktiin. Kyselytutkimus toistettiin 5 vuoden välein, ja vastanneiden sairaskertomuksia sairaalasta ja perusterveydenhuollosta käytettiin myös hyväksi. Mukaan tuli 1 986 miestä, jotka olivat 55–69-vuotiaita. Vastanneista 352 (19 %) täytti uniapnean kriteerit, joihin kuului tukehtumisen tunne, kuorsaus, hengityskatkokset tai poikkeavan kuuloinen hengitys. Poikkeava päiväväsymys käsiteltiin omana ryhmänään, eikä se siksi ollut mukana uniapneaoireissa. Seuranta-aikana 107 miestä sairasti aivoinfarktin. Verrattaessa uniapnearyhmän miehiä miehiin, joilla ei ollut uniapneaan sopivia oireita kyselyvastauksissa, uniapnea lisäsi aivoinfarktin riskin vaaraa 2-kertaiseksi 10 vuoden aikana (OR 1,97; 95 % luottamusväli 1,26–3,09). Päiväväsymys oireella ei tullut selkeää yhteyttä aivoinfarktiin. Sekoittavina tekijöinä oli huomioitu ikä, sosiaaliluokka, tupakointi, alkoholin käyttö, BMI ja kaulan ympärysmitta.

Pitkittäistutkimuksessa «Yaggi HK, Concato J, Kernan WN ym. Obstructive sle...»2 seurattiin 3–4 vuoden ajan uniapneaepäilyn vuoksi polygrafiaan tulleita potilaita. Heidän piti olla yli 50-vuotiaita, ja lähtökohtaisesti heillä ei saanut olla sairastettua aivoinfarktia tai sydäninfarktia eikä trakeostomiaa tai CPAP-laitehoitoa käytössä. Mukaan tuli 1 022 henkilöä, joista miehiä oli 728 ja naisia 294. Ikä vaihteli ollen keskimäärin 59–61 vuotta ja BMI oli 31–34 kg/m2. Uniapneaa (AHI ≥ 5/h) oli 697 (68 %) henkilöllä, keskimääräinen AHI oli 35/h. Seurantakyselylomake lähetettiin koehenkilöille senhetkisen terveydentilanteen arvioimiseksi. Jos koehenkilö kertoi sairastaneensa aivoinfarktin, potilaan sairaalapaperit tarkistettiin. Mukana olivat myös ne uniapneapotilaat, jotka olivat saaneet jotain hoitoa (laihdutus, CPAP tai nieluoperaatio) uniapneaansa.

Keskimääräinen seuranta-aika oli 3,4 vuotta, jona aikana 22 uniapneapotilasta (AHI ≥ 5/h) ja 2 kontrollipotilasta (AHI < 5/h) sai aivoinfarktin. 50 uniapneapotilasta ja 14 kontrollipotilasta kuoli. Otettaessa analyyseissä huomioon diabetes, hyperlipidemia, eteisvärinä ja kohonnut verenpaine, uniapneaa sairastavilla oli noin 2-kertainen riski sairastua aivoinfarktiin seuranta-aikana verrattuna kontrolleihin (OR 2,24; 95 % luottamusväli 1,30–3,86). Lisäksi uniapnean vaikeusasteen lisääntyminen AHIn perusteella arvioituna lähtötilanteessa lisäsi yhdistettyä aivoinfarkti + kuolemariskiä.

Wisconsin Sleep Cohort Study on yhdysvaltalainen väestöstä tehty unitutkimus «Arzt M, Young T, Finn L ym. Association of sleep-d...»3, josta tutkittiin sekä poikkileikkausmaisesti että pitkittäisenä seurantatutkimuksena uniapnean ja aivoinfarktin yhteyksiä. Tutkimukset (polygrafia, aivoinfarktin riskitekijät ja mahdollinen sairastettu aivoinfarkti) toistettiin 4 vuoden seurannan jälkeen. Mukaan saatiin 1 475 koehenkilöä, joista miehiä oli 809 ja naisia 666. Heidän keskimääräinen ikänsä oli 47 vuotta ja BMI 26 kg/m2. AHI-arvon mukaan koehenkilöt jaettiin ryhmiin ei uniapneaa AHI < 5/h (76 %), lievä uniapnea AHI 5–19 (17 %) ja keskivaikea–vaikea-asteinen uniapnea AHI ≥ 20/h (7 %). Aivoinfarktin sairastaminen kysyttiin koehenkilöltä kysymyksellä "oletteko sairastanut lääkärin toteaman aivoinfarktin?". Seuranta-aikana 22 koehenkilöä sairasti aivoinfarktin.

Poikkileikkaustutkimuksessa uniapneapotilailla AHI ≥ 20/h oli 4,3-kertaisesti (95 % luottamusväli 1,32–14,24) suurentunut riski aivoinfarktiin verrattuna ei-uniapneaa sairastaviin (AHI < 5/h) vaikka ikä, sukupuoli, BMI, alkoholin käyttö ja tupakointi otettiin huomioon. Pitkittäistutkimuksessa samalla uniapneapotilasryhmällä oli 4,3-kertainen riski (95 % luottamusväli 1,31–14,15) sairastaa ensimmäinen aivoinfarktinsa 4 vuoden seurannassa, kun sekoittavia tekijöitä ei otettu huomioon. Otettaessa sekoittavat tekijät analyysissä huomioon riski säilyi 3-kertaisena, mutta se ei enää ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0,12).

Ruotsalaisessa prospektiivisessa seurantatutkimuksessa «Valham F, Mooe T, Rabben T ym. Increased risk of s...»4 selvitettiin aivoinfarktin ilmaantumista 392 koronaaritaudin takia tutkimuksissa olleella henkilöllä. Tutkittavien keski-ikä oli lähtötilanteessa 59,9 (SD 7,4) vuotta. Miehiä oli 263 (67 %) ja naisia 129 (33 %). Tutkittaville tehtiin unipolygrafia seurannan alussa. AHIn määrittämisessä käytettiin 3 % desaturaatiorajaa. Kaikkiaan 54 %:lla todettiin AHI ≥ 5. Kohorttia seurattiin 10 vuoden ajan. Kuolemia todettiin seuranta-aikana yhtensä 80 (19 % kun AHI < 5; 22 % kun AHI ≥ 5). Sydäninfarkteja todettiin yhteensä 78 (19 % kun AHI < 5; 21 % kun AHI ≥ 5). Aivoinfarkti todettiin seuranta-aikana 47 henkilöllä (12 %; 5 % kun AHI < 5; 18 % kun AHI ≥ 5; p < 0,001).

Lähtötilanteen uniapnea (AHI ≥ 5) assosioitui aivoinfarktiriskiin (Hazard Rate; HR 2,89; 95 % luottamusväli 1,37–6,09; p < 0,005), kun tulokset vakioitiin iän, sukupuolen, BMI:n, tupakoinnin, vasemman kammion toiminnan, diabeteksen, verenpainetaudin, eteisvärinän ja aikaisemman aivoinfarktin ja TIA-kohtausten suhteen.

Uniapneapotilaat jaettiin 2 ryhmään AHIn mukaan. Ryhmässä 5 ≤ AHI < 15 HR oli 2,44 (95 % luottamusväli 1,08–5,52) ja ryhmässä AHI ≥ 15 HR oli 3,56 (1,56–8,16) (P-trendi < 0,011). Kuolemat ja sydäninfarktit eivät assosioituneet uniapneaan. Ohitusleikkaus/ pallolaajennus assosioitui vähäisempään kuolleisuuteen, mutta sillä ei ollut vaikutusta aivoinfarktiriskiin.

Yhteenvetona tutkijat totesivat, että uniapnea lisää koronaaritautia sairastavien potilaiden riskiä saada aivoinfarkti 10 vuoden seuranta-aikana.

Kommentit

Tutkimukset olivat pääosin pitkittäistutkimuksia, otokset väestöstä, ja sekoittavia tekijöitä oli otettu huomioon useimmissa analyyseissa. Kaikki tutkimukset olivat tasokkaita. Mukana oli sekä miehiä että naisia paitsi kyselytutkimuksessa vain miehiä, mutta naisten määrä kaiken kaikkiaan oli vähäisempi. Uniapnean vaikeusasteen kriteerinä oli pääasiassa AHI, paitsi kyselytutkimuksessa uniapnea määritettiin subjektiivisen oirekuvan perusteella.

Kirjallisuutta

  1. Elwood P, Hack M, Pickering J ym. Sleep disturbance, stroke, and heart disease events: evidence from the Caerphilly cohort. J Epidemiol Community Health 2006;60:69-73 «PMID: 16361457»PubMed
  2. Yaggi HK, Concato J, Kernan WN ym. Obstructive sleep apnea as a risk factor for stroke and death. N Engl J Med 2005;353:2034-41 «PMID: 16282178»PubMed
  3. Arzt M, Young T, Finn L ym. Association of sleep-disordered breathing and the occurrence of stroke. Am J Respir Crit Care Med 2005;172:1447-51 «PMID: 16141444»PubMed
  4. Valham F, Mooe T, Rabben T ym. Increased risk of stroke in patients with coronary artery disease and sleep apnea: a 10-year follow-up. Circulation 2008;118:955-60 «PMID: 18697817»PubMed