Muistipotilaan neuropsykologinen tutkimus
Lisätietoa aiheesta
Marja Hietanen
11.12.2023
- Neuropsykologista tutkimusta tulisi harkita, jos kyseessä on työikäinen potilas tai
potilaan oireet ovat lieviä. Selvän tai vaikean muistioireen kohdalla neuropsykologinen
tutkimus voi olla erotusdiagnostisesti aiheellinen. Neuropsykologinen tutkimus on
myös tarpeen, jos kyseessä on työkyvyn arviointi tai oikeustoimikelpoisuuden arviointi
taikka oireistossa on epätyypillisiä piirteitä. Neuropsykologinen tutkimus voi antaa
tärkeää lisätietoa myös arvioitaessa kotona selviytymisen tukitoimien tarvetta tai
ajokykyä.
- Normaaliin ikääntymiseen ei liity merkittävää kognitiivisen toimintakyvyn heikentymistä.
Lievää heikentymistä nopeutta ja joustavuutta mittavissa kognitiivisissa testeissä
voi ilmetä 60 ikävuoden jälkeen.
- Katkaisupistemäärän alittava seulontatutkimuksen suoritus edellyttää usein neuropsykologista
tutkimusta. On huomioitava, että katkaisupistemäärän ylittävä suoriutuminen ei välttämättä
tarkoita normaalia suoriutumista. Erityisesti korkea koulutustaso tai yleinen kognitiivinen
kyvykkyys tai muihin kuin muistioireisiin painottuva oirekuva edellyttää vaativampia
menetelmiä.
- Neuropsykologisen tutkimuksen tekijällä tulee olla neuropsykologian erikoistumiskoulutus
tai riittävä kokemus neuropsykologiasta. Neuropsykologinen tutkimus eroaa muista psykologisista
tutkimuksista tutkimuksen tekijän erikoisosaamisen osalta. Neuropsykologinen tutkimus
voidaan tehdä diagnostisena arviointina, jolloin keskeistä on selvittää, sopiiko todettu
neuropsykologinen oireisto aivoperäisiin syihin vai selittyykö se muilla tekijöillä
(esimerkiksi masennus tai ikääntyminen). Neuropsykologisessa tutkimuksessa tulee tunnistaa
eri muistisairauksien kognitiiviset oirekuvat, mahdollisen muistihäiriön mekanismi
(liittyykö muistin vai esimerkiksi toiminnanohjauksen vaikeuteen). Neuropsykologista
tutkimusta voidaan tarvita myös toimintakyvyn kuvaamiseen arvioitaessa potilaan elämäntilanteen
kannalta ajankohtaisia asioita (esimerkiksi työkyky, ajokyky, oikeudellinen toimintakyky
tai itsenäinen selviytyminen kotona).
- Neuropsykologiseen tutkimukseen ohjautuminen tapahtuu lääkärin lähetteellä. Neuropsykologinen
tutkimus kestää yleensä 2–4 tuntia, ja tutkimuksessa käytetään haastattelun
lisäksi systemaattista havainnointia sekä erilaisia psykometrisiä ja laadullisia tutkimusmenetelmiä.
Tutkimusmenetelmien valintaan vaikuttaa tutkittavan koulutustaustan ja ammatin lisäksi
tutkimuksen kysymyksenasettelu; erotusdiagnostisissa tutkimuksissa painottuvat muistin
ja toiminnanohjauksen tutkimus, kun taas liikenneselviytymisen arviointi edellyttää
tarkkaavuuden, havaintotoimintojen ja toimintanopeuden tarkempaa arviointia.
- Suuresta osasta yleisimmin käytössä olevista testeistä on olemassa suomalaiset viitearvot,
eli testit on standardoitu Suomen olosuhteisiin. Näitä normitietoja käytettäessä tutkittavan
suoriutumista verrataan samanikäisen väestön keskimääräiseen suoriutumiseen. Kaikissa
testeissä tällä menettelyllä ei päästä riittävään erotteluherkkyyteen. Erityisesti
vaativimmissa päättely- ja muistitehtävissä suoriutumista on verrattava sairautta
edeltävään suoritustasoon eli primaariin kognitiiviseen suoriutumisen tasoon, joka
on arvioitavissa anamnestisten tietojen (tiedot koulutuksesta, ammatista, harrastuksista)
sekä tiettyjen, aivotoiminnan häiriöille ei-herkkien testiosioiden suoriutumisen perusteella.
- Tiedonkäsittelyyn vaikuttavat useat eri tekijät, kuten ikääntyminen, mieliala, päihdeongelmat,
yleissairaudet, kipuoireisto, univaikeudet, aistivajavuudet ja primaarit kognitiiviset
erityisvaikeudet. Näiden tekijöiden vaikutukset eroavat eteneville muistisairauksille
tyypillisistä tiedonkäsittelyn muutoksista, jolloin ne voidaan tunnistaa neuropsykologisen
tutkimuksen avulla. Etenevät muistisairaudet eroavat toisistaan kognitiivisen profiilin
ja käyttäytymispiirteiden perusteella.
- Neuropsykologinen tutkimus antaa tietoa tutkittavan suoriutumisesta eri tiedonkäsittelyn
osa-alueilla. Tiedonkäsittely edellyttää usean samanaikaisen tekijän yhteistyötä,
joten rajatulla tutkimuksella ei välttämättä pystytä arvioimaan mahdollista muutosta
ja siihen vaikuttavia tiedonkäsittelyssä ilmeneviä tekijöitä. Neuropsykologisessa
tutkimuksessa arvioidaan muistitoimintojen lisäksi toiminnanohjausta, tarkkaavuutta,
tiedonkäsittelyn nopeutta sekä päättelytoimintoja, havaintotoimintoja, kielellisiä
ja motorisia toimintoja. Sosiaalisen kognition, mielialan ja käyttäytymisen muutosten
arviointi on olennaista, ja sillä on merkitystä myös potilaan jatkohoidon ja toimintakyvyn
kannalta.
- Neuropsykologisessa tutkimuksessa muistia tutkitaan osana laajaa kognitiivisen toimintakyvyn
kartoitusta, jolloin voidaan arvioida, onko potilaan oireiden taustalla muistin vaikeus,
minkä muistin osa-alueella vaikeus ilmenee ja onko muisti mahdollisesti heikentynyt
aiempaan suoriutumisen tasoon verrattuna. Muistisairauksien neuropsykologinen erotusdiagnostiikka
edellyttää erityisesti toiminnanohjauksen arviointia, jonka lisäksi laaja-alaisesti
suoriutumiseen vaikuttavat tarkkaavuus ja keskittyminen sekä tiedonkäsittelyn nopeus.
Muistia tutkitaan kattaen muistin osajärjestelmät, kuten työmuisti, episodinen eli
tapahtumamuisti ja semanttinen eli asiamuisti. Lisäksi tulee arvioida muistin eri
osavaiheita, kuten mieleen painamista ja oppimista, muistissa säilyttämistä sekä välitöntä
ja viiveenjälkeistä mieleen palautusta. Näitä tutkitaan sekä kielellisen että visuaalisen
aineksen osalta. Tutkimuksessa arvioidaan muistitoimintojen lisäksi päättely- ja havaintotoimintoja
sekä kielellisiä ja motorisia toimintoja. Mielialan arviointi on olennaista erotusdiagnostisissa
tilanteissa myös jatkohoidon ja toimintakyvyn kannalta.
- Taulukossa «Muistioireiden neuropsykologisessa tutkimuksessa kartoitettavat tiedonkäsittelyn osa-alueet
ja niiden yleisimmät tutkimusmenetelmät...»1 on esitelty neuropsykologisen tutkimuksen sisältö sekä esimerkit eri toimintojen
arviointiin käytettävistä menetelmistä. Taulukossa esitellään neuropsykologisen perustutkimuksen
runko, jota tarvittaessa laajennetaan tutkimuslöydösten, tutkimuksen tavoitteen ja
kysymyksenasettelun pohjalta.
- Etenevät muistisairaudet vaikuttavat eri tavoin kognitiiviseen suoritusprofiiliin
ja käyttäytymisen piirteisiin. Alzheimerin taudin tyypilliset kognitiiviset ensioireet
painottuvat etenevään tapahtumamuistin heikentymiseen, jonka lisäksi jo varhaisessa
vaiheessa voi esiintyä myös semanttisen muistin ja toiminnanohjauksen vaikeutta. Sen
sijaan Alzheimerin taudin harvinaisemmissa muodoissa jo alkuvaiheessa keskeisimmät
vaikeudet voivat ilmetä visuospatiaalisen suoriutumisen, kielellisten toimintojen
ja toiminnanohjauksen alueella. Aivoverenkiertosairauden muistisairauden neuropsykologiset
oirekuvat ovat kliinisten ilmenemismuotojen tapaan vaihtelevat. Pienten suonten tautiin
liittyy erityisesti yleisluontoista tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen tehottomuutta
sekä tiedonkäsittelyn hidastumista. Muistin alueella vaikeudet näkyvätkin lähinnä
työmuistin, mieleen painamisen ja muististahaun tehottomuutena, ei korostuneena unohtamisena,
kuten Alzheimerin taudissa. Suurten suonten tautiin liittyvät infarktit sijaitsevat
suurten verisuonten alueella aiheuttaen vaihtelevan ja infarktin sijainnista riippuvaisen
neuropsykologisen oirekuvan. Otsa-ohimolohkorappeuman kaksi pääasiallista oirekokonaisuutta,
frontotemporaalinen dementia eli käyttäytymisvariantti ja primaarit progressiiviset
afasiat eli kielelliset variantit, eroavat myös keskeisten neuropsykologisten löydösten
osalta. Frontotemporaalisen dementian varhaisvaiheessa tyypillisiä ovat neuropsykiatriset
oireet sekä käyttäytymisen ja persoonallisuuden muutokset. Kognitiiviset oireet painottuvat
toiminnanohjauksen häiriöihin. Primaarit progressiiviset afasiat painottuvat puolestaan
puheen ja kielen merkityssisältöjen ymmärtämiseen tai puheen tuottamiseen. Parkinsonin
taudin muistisairaus sekä Lewyn kappale -tauti vaikuttavat keskeisesti tarkkaavuuteen,
toiminnanohjaukseen, visuospatiaaliseen hahmottamiseen ja muistitoimintoihin (erityisesti
muististahakuun ja vapaaseen mieleen palauttamiseen). Myös neuropsykiatriset oireet
ovat yleisiä.
- Ks. lisätietoa «Jokinen H, Hänninen T, Ylikoski R ym. Etenevien mu...»1, «Jehkonen M, Saunamäki T, Paavola L, Vilkki J (toim...»2.
Taulukko 1. Muistioireiden neuropsykologisessa tutkimuksessa kartoitettavat tiedonkäsittelyn osa-alueet
ja niiden yleisimmät tutkimusmenetelmät
Tiedonkäsittelyn osa-alue |
Tutkimusmenetelmät |
WAIS-IV = Wechsler Adult Intelligence Scale IV WMS-III = Wechsler Memory Scale III ROCFT = Rey-Osterrieth Complex Figure Test VOSP = The Visual Object and Space Perception Test RAVLT = Rey Auditory Verbal Learning Test
|
Kognitiivinen primaari kapasiteetti |
WAIS-IV |
Tarkkaavuus ja prosessointinopeus |
WAIS IV, prosessointinopeustehtävät Trail making A Bourdon–Wiersma
|
Toiminnanohjaus |
Trail making B Stroopin testi Sanasujuvuus Kaksoistehtävät (ns. dual task) Wisconsin korttien lajittelutesti Kellotaulun piirtäminen
|
Kielelliset toiminnot |
WAIS-IV, kielellisen päättelyn tehtävät Bostonin nimentätesti Tokenin testi Sanasujuvuus
|
Lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen |
Lukunäyte Kirjoitusnäyte Peruslaskutehtävät WAIS-IV, laskutehtävät
|
Visuaaliset toiminnot |
WAIS-IV, visuaalisen päättelyn tehtävät Kreikkalaisen ristin kopiointi Kuutiopiirroksen kopiointi Kellotaulut Bentonin viivojen suuntien arviointi Bentonin kasvojen tunnistustesti Poppelreuterin kuvat Streetin kuvat ROCFT VOSP
|
Muistitoiminnot |
WMS-III WAIS-IV, työmuistitehtävät Corsi block Bentonin visuaalisen reproduktion testi ROCFT RAVLT
|
Motoriset toiminnot |
Tapping Purdue pegboard Grooved pegboard Käsien praksiat
|
Kirjallisuutta
- Jokinen H, Hänninen T, Ylikoski R ym. Etenevien muistisairauksien varhainen tunnistaminen
– neuropsykologinen näkökulma. Suom Lääkäril 2012;67:1816-22
- Jehkonen M, Saunamäki T, Paavola L, Vilkki J (toim.) Kliininen neuropsykologia. Duodecim
2015
Artikkelin tunnus: nix02426 (050.044)
© 2024 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim