Glukoositason pieneneminen liian matalalle, hypoglykemia, on tuttu kokemus suurelle osalle diabeetikoista, mutta hypoglykemian kokemisessa on paljon eroja diabeetikoiden kesken. Joillakin hypoglykemian kokemuksia on usein, joillakin niitä ei ole ollut koskaan.
Lievempiä "arkihypoja" tyypin 1 diabeetikoilla voi olla tuhansia elämänsä aikana, tyypin 2 diabeetikoilla ne ovat harvinaisempia. Huomaamattomat hypoglykemiat esiintyvät erityisesti unen aikana.
Hypoglykemian oireina voi olla hikoilua, heikotusta, vapinaa, sekavuutta, tunnon menetystä, yöllisisiä painajaisia jne. Lievimmillään kokemus on epämiellyttävä tai kiusallinen, pahimmillaan todella pelottava ja jopa hengenvaarallinen.
Se, että hypoglykemia usein pelottaa, on hyvin ymmärrettävää ja luonnollista, kun ajatellaan, miten sairastuminen ylipäätään jo voi pelottaa ja heikentää luottamusta oman elämän hallintaan ja omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Diabetekseen voi liittyä muutenkin tunne oman kehon toiminnan ennakoimattomuudesta.
Mikä hypoglykemiassa voi olla pelottavaa?
Huolta voi aiheutua siitä, että kyky tunnistaa hypoglykemioita on heikentynyt.
Hypoglykemia-aistimukset saatetaan joskus myös sekoittaa pelkoaistimuksiin. Hypoglykemiaan viittaavat merkit voivat olla samantapaisia kuin pelon aikaansaamat tuntemukset.
Hypoglykemiakokemukset voivat olla traumaattisia ja jo yksikin voi saada aikaan pelon. Traumaattinen pelko voi vaikuttaa omahoitoon, vaikkei se olisi tietoista. Toisaalta pelko ei aina ole yhteydessä hypoglykemioiden määrään ja esiintymiseen. Taustalla voi olla myös toisilta kuultuja kokemuksia. Hypoglykemian pelkoa voi esiintyä myös hyvin korkeilla glukoosipitoisuuksilla.
Huomattavaa on, että huoli matalista glukoositasoista ei koske vain diabeetikoita, vaan hypoglykemia saattaa pelottaa myös läheisiä, esimerkiksi vanhempia, sisaruksia, puolisoa tai diabeetikon lapsia.
Hypoglykemian pelon seurauksena on usein glukoositason pitäminen korkealla koko ajan. Se voi johtaa liikunnan vähentämiseen ja 'varmuuden vuoksi' syömiseen. Myös lääkitystä saatetaan vähentää. Nämä asiat saattavat puolestaan vaikuttaa hoitotasapainoon ja lisätä lisäsairauksien riskiä.
Seurauksena voi olla myös tottuminen korkeisiin glukoositasoihin. Hypoglykemian oireita saattaa tällöin tulla jo hyvinkin korkeilla glukoositasoilla.
Hypoglykemian pelko voi johtaa myös jatkuvaan tarkkailuun niin, että se rajoittaa normaalia elämää, matkustamista, autolla ajamista, liikkumista ja jopa kotoa poistumista. Joskus se saattaa olla yhdistyneenä sosiaalisten tilanteiden pelkoon, tai yhteydessä syömishäiriöön.
Hypoglykemian pelko saattaa joskus vaikuttaa luottamuspulaan hoitosuhteessa.
Mikä avuksi hypoglykemian pelkoon?
Aiheesta enemmän: