Takaisin Tulosta

Tahdosta riippumaton hoito syömishäiriössä

Lisätietoa aiheesta
Eila Laukkanen
11.8.2014

Tahdosta riippumaton hoito syömishäiriöissä

  • Mielenterveyslaissa on määritelty eri tavoin täysi-ikäisen ja alla 18-vuotiaiden tahdosta riippumattoman hoidon aiheet.
  • Täysi-ikäinen henkilö voidaan määrätä psykiatriseen sairaalahoitoon tahdosta riippumatta vain, jos hänen todetaan olevan mielisairas.
  • Henkilön tulee olla mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti joko pahentaisi hänen sairauttaan tai vaarantaisi vakavasti hänen tai muiden henkilöiden terveyttä ja turvallisuutta.
  • Edellä mainitun lisäksi ehtona on, että mitkään muut mielenterveyspalveluiden vaihtoehdot eivät sovellu käytettäväksi tai ovat riittämättömiä.

Täysi-ikäisen syömishäiriöpotilaan tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaalahoito

  • Aikuisten syömishäiriöiden tahdonvastaisen psykiatrisen hoidon kohdalla joudutaan miettimään, onko kyseessä mielisairaus.
    • Syömishäiriöön voi liittyä erillisenä häiriönä psykoosi, jolloin tahdon vastainen hoito tällä perusteella on tarvittaessa mahdollinen.
  • Tämän lisäksi laihuushäiriöön sinällään voi liittyä psykoottisuutta eli todellisuudentajun häiriintymistä, esimerkiksi täysin epärealistinen käsitys omasta terveydentilasta tai psykoottistasoinen ruumiinkuvan häiriö.
    • Tällöin laihuushäiriön rinnalla on syytä käyttää psykoottisen häiriö diagnoosia, ja tarvittaessa tahdonvastainen psykiatrinen sairaalahoito on mahdollinen.
  • Psykiatrian oppikirja antaa suosituksen, että aikuisen syömishäiriön hoito voidaan aloittaa vastentahtoisen psykiatrisen hoitotarpeen arviolla (M1-lähete), jos kyseessä on henkeä uhkaava nälkiintymistila (painoindeksi alle 13 kg/m2 tai paino alle 30 kg), johon liittyy vakavia fyysisiä komplikaatioita tai vakavia psyykkisiä oireita, kuten itsetuhoisuutta, eikä potilas näe tilannetta totuudenmukaisesti.
  • Vaikean ravitsemustilan nopeaan korjaamiseen (refeeding-oireyhtymä) saattaa liittyä äkillistä tilapäistä sekavuutta, deliriumtila, joka voidaan katsoa kuuluvaksi mielisairauksiin.
  • Siten tahdonvastainen hoito on mahdollinen.

Tahdosta riippumaton hoito alaikäisen syömishäiriössä

  • Mielisairas alle 18-vuotias henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon samoin kriteerein kuin täysikäinen.
    • Alaikäinen voidaan myös vakavan mielenterveyshäiriön perusteella määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon edellyttäen, että myös muut aikuisten kohdalla mainitut vastentahtoisen hoidon kriteerit täyttyvät.
  • Tahdosta riippumatonta hoitoa voidaan käyttää syömishäiriön hoidossa edellyttäen, että alaikäinen potilas kieltäytyy hoidosta.
    • Tahdonvastaisen hoidon tarve syntyy, jos alaikäistä uhkaa akuutti hengenvaarallinen somaattinen komplikaatio.
    • Tämä koskee useimmiten laihuushäiriötä, mutta myös ahmimis- ja ahmintahäiriössä saattaa syntyä elimistössä vaikea tila, joka uhkaa henkeä.
    • Tahdonvastaisen hoidon mahdollisuutta ei ole sidottu mihinkään kiinteään BMI:n tai suhteellisen painon rajaan.
  • Ilman vakavan somaattisen komplikaation aiheuttamaa hengenvaaraa alaikäisen syömishäiriöpotilaan tilanne vastaa mielenterveyslaissa tarkoitettua vakavaa mielenterveyden häiriötä, kun potilaan paino on kroonistunut huomattavasti normaalin alarajan alapuolelle ja samanaikaisesti syömiseen liittyvät ongelmat ovat heikentäneet toimintakykyä muilla elämänalueilla (esimerkiksi koulusuoritus, ikätoverisuhteet, suhteet perheessä) siten, että lapsen tai nuoren normaali kehitys vaarantuu, eikä vapaaehtoisuuteen perustuvalla hoidolla ole saavutettu tilanteen riittävää korjaantumista tai hoitoa ei ole saatu aloitettua lainkaan.
  • Tahdonvastainen hoito on myös mahdollinen, jos syömishäiriöön liittyy muu samanaikainen psyykkinen häiriö, kuten masennus, ahdistuneisuus- tai päihdehäiriö, ja kyseinen samanaikainen häiriö johtaa lisääntyneeseen itsemurhavaaraan tai vaikeampaan toimintakyvyn laskuun kuin syömishäiriö sinänsä, eikä vapaaehtoisuuteen perustuva hoito ole johtanut riittävään korjaantumiseen tai hoitoa ei yrityksistä huolimatta ole saatu käynnistettyä.

Kirjallisuutta

  1. Kaltiala-Heino R. Alaikäisten tahdosta riippumaton hoito. Mitä mielenterveyslain käsite vakava mielenterveyden häiriö alaikäisillä tarkoittaa? Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2003;7. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=28707&name=DLFE-3864.pdf&title=Alaikaisten_tahdosta_riippumaton_hoito__tiivistelma_fi.pdf
  2. Koponen S, Suokas J, Korkeila J. Aikuinen laihuushäiriöpotilas ja M1-lähete. Duodecim 2011;127:2593
  3. Lindberg N, Sailas E. Laihuushäiriöpotilaan tahdosta riippumaton hoito. Duodecim 2011;127:1090-6
  4. Suokas J, Rissanen A. Syömishäiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Patronen T (toim.) Psykiatria, 9. uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2011:346-64