Bergmann ym. julkaisi systemaattisen kirjallisuuskatsauksen «Bergmann M, Haasenritter J, Beidatsch D ym. Coughi...»1, jonka tavoitteena oli saada vastaus seuraaviin kysymyksiin: 1. lapsen yskäoireen prevalenssi yleislääkärin vastaanotolla tai miten usein yleislääkäriä tai avohoidon lastenlääkäriä konsultoidaan lapsen yskästä, 2. mitkä ovat edellä mainittujen potilaiden yskän etiologia tai diagnoosit ja niiden yleisyys ja 3. millainen on yskän taudinkuva ja ennuste. Kirjallisuushaussa käytettiin tietokantoja MEDLINE (haut vuosilta 2012 ja 2019) ja EMBASE (haut vuosilta 2015 ja 2020). Hakutermeinä olivat yskä ja avohoito ("primary care") ja hakukohteena alkuperäisjulkaisut. Potilasmateriaali ei saanut olla etukäteen valikoitunutta, ja artikkelin oli sisällettävä tietoa yskän insidenssistä, prevalenssista, diagnoosista tai ennusteesta lapsipotilailla. Kirjallisuushakuun ei hyväksytty laadullisia tutkimuksia, potilastapauksia, kirjallisuuskatsauksia, erikoissairaanhoitoon tai päivystykseen keskittyviä tutkimuksia eikä väestötutkimuksia. Myöskään tutkimuksia, joissa erikseen kysyttiin yskäoireesta, ei hyväksytty katsaukseen. Tutkimukset, joissa oli keskitytty tiettyyn sairausryhmään, suljettiin analyysista pois.
Kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttiin 19 tutkimusta, joista 14 oli tietoa lasten yskän prevalenssista, viidessä etiologiasta ja yhdessä ennusteesta. Tutkimuksista 10 oli tehty Euroopassa, kolme Pohjois-Amerikassa, yksi Australiassa, neljä Afrikassa ja yksi Aasiassa. Tutkimukset oli julkaistu vuosina 1971–2019. Lasten keskimääräinen (mean) ikä oli 18,4 kuukautta – 9,8 vuotta.
Yskän prevalenssi oli 23,3–47 %, jos se arvioitiin kaikista potilaskontakteista (reseptien kirjoitus, tutkimukset, lääkärikäynnit), 33,1–60 %, jos se arvioitiin yksittäisistä lääkärin vastaanoton potilaista ja 7,9–61,2 %, jos se arvioitiin lääkärikäynneistä, jolloin yksittäinen potilas voitiin huomioida useamman kerran. Yskä oli tavallisempi pienillä lapsilla ja talviaikaan.
Tavallisin syy äkillisesti alkaneeseen yskään oli ylähengitystieinfektio (62,4 % (95 % luottamusväli 59,8–65)). Oireen pitkittyessä lapset saivat lisääntyvästi diagnoosiksi toistuvat hengitystieinfektiot (27,7 % (95 % luottamusväli 22,4–33,7)), astma (50,4 % (95 % luottamusväli 44,1–56,7)) ja hinkuyskä (37,2 % (95 % luottamusväli 30,1–44,9)). Diagnoosit olivat pääasiassa kliinisiä, ja vain yhdessä tutkimuksessa tarkasteltiin serologiaa. Tuberkuloosi ja muut vakavat syyt olivat erittäin harvinaisia.
Ainoassa katsaukseen hyväksytyssä ennustetta selvittävässä tutkimuksessa «Harnden A, Grant C, Harrison T ym. Whooping cough ...»2 seurattiin 172:ta 5–16-vuotiasta brittilasta, joilla oli yli 2 viikkoa kestänyt yskä. Yskän kesto oli 24–192 vuorokautta. Jos yskän aiheuttajana oli hinkuyskä, yskän mediaanikesto oli 112 vuorokautta, kun taas kesto oli 58 vuorokautta, jos aiheuttajana ei ollut hinkuyskä. Kahden kuukauden jälkeen vielä 62 % kaikista lapsista yski ja jos yskän laukaisijana oli pertussis-bakteeri, 85 %:lla oire jatkui.
O'Gradyn (2017) australialaistutkimuksessa «O'Grady KF, Drescher BJ, Goyal V ym. Chronic cough...»3 seurattiin yskäoiretta 839:llä alle 15-vuotiaalla lapsella, joilla oli yliopistosairaalan lasten erikoissairaanhoidon päivystyksessä diagnosoitu akuutti ylähengitystieinfektio ja yskä. Lasten mediaani-ikä oli 2,3 vuotta (vaihteluväli 0,5 kk – 14,7 v). Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää akuutin hengitystieinfektion jälkeisen pitkittyneen yskän prevalenssi ja syyt. Lapsia seurattiin viikoittain kuukauden ajan kyselykaavakkeen ja etäkontaktin avulla. Jos yskä jatkui 28 vuorokauden kohdalla, lapsi lähetettiin keuhkolääkärin arvioon. Astmapotilaat, joilla oli hengitettävä kortisonilääke, hyväksyttiin tutkimuspotilaiksi. Tutkimuksesta suljettiin pois lapset, joilla oli muu krooninen keuhkosairaus, immuunipuutos tai jotka olivat saaneet immunomodulatiivista lääkehoitoa edeltäneen kuukauden aikana. Tutkimukseen otetusta 839 lapsesta 63 oli jo ennen tutkimukseen tuloa yskinyt yli kuukauden ja 29 % (n = 245) oli saanut inhaloitua steroidia. 281 lasta keskeytti tutkimuksen, tai heihin ei saatu yhteyttä kaikkien seurantaviikkojen aikana.
Suurimmalla osalla lapsista (n = 627, 74,8 %) yskä loppui viikon sisällä. Yskä katsottiin parantuneeksi, kun lapsi oli ollut oireeton kolme vuorokautta. Yskä jatkui vielä 14, 21 ja 28 vuorokauden kohdalla 39 %:lla (95 % luottamusväli 35,7–42,3), 25,9 %:lla (95 % luottamusväli 22,9–28,8) ja 20,3 %:lla (95 % luottamusväli 17,7–23,1), vastaavasti. 171:stä (20,3 %) kuukauden kohdalla yskineestä lapsesta 34,5 %:lla (n = 59) yskä oli limaista, 26,4 %:lla (n = 45) kuivaa ja 16,1 %:lla (n = 28) vaihtelevaa. Keuhkolääkäri arvio yli 28 vuorokautta yskineistä lapsista 117 (68,4 %). Pitkään yskineistä lapsista 110:llä (64 %) lapsella yskä oli kestänyt alle viikon ennen tutkimukseen ottoa. Lapsista 47 %:lla (n = 55) diagnosoitiin bakterielli bronkiitti ja 36:lla (30,8 %) uusi vakava keuhkosairaus (astma n = 9, hengitysteiden malasia n = 12, obstruktiivinen uniapnea n = 4, pneumonia n = 4, bronkiektasiat n = 4, aspiraatio n = 3). Vain yhdellä lapsella diagnosoitiin hinkuyskä.