Seitsemän vuoden kestoisessa ruotsalaisessa seurantatutkimuksessa «Peker Y, Carlson J, Hedner J. Increased incidence ...»1 mukaan tuli alkujaan Göteborgin uniklinikan kohortti: 370 uniapneaoireista kärsivää potilasta, joille tehtiin unirekisteröinti. Viime vaiheessa mukana oli 245 miestä ja 63 naista ja heidän keskimääräinen ikänsä oli 49 vuotta. Uniapneapotilaita (oireiden lisäksi AHI > 5/h) oli 105 (miehiä 91, naisia 14), ja heillä keskimääräinen BMI oli 29 kg/m2. Uniapnean suhteen terveiden (203, 154 miestä ja 49 naista) koehenkilöiden keskimääräinen BMI oli 26 kg/m2. Kenelläkään tutkimukseen mukaan otetulla ei ollut sepelvaltimotautia sisäänottovaiheessa. Seurannan aikana sepelvaltimotautipotilaaksi luokiteltiin ne, joilla oli sairaalahoitojakso angina pectoriksen tai sydäninfarktin takia. Koehenkilöiden tietoja täydennettiin Ruotsin sairaalasta uloskirjaamis- ja kuolinsyyrekisteristä.
Sepelvaltimotautipotilaita ilmaantui uniapneapotilasryhmään 17 (16,2 %) ja ei-uniapnearyhmään 11 (5,4 %) (p = 0,003). Sydänperäisiä kuolemia oli uniapneapotilailla 8 (7,6 %) ja ei-uniapneapotilailla 1 (0,5 %) (p < 0,001) seuranta-aikana. Uniapnea lisäsi sepelvaltimotaudin riskin seurannan aikana 4,6-kertaiseksi keski-ikäisillä henkilöillä otettaessa huomioon ikä, sukupuoli, verenpainetauti, diabetes ja tupakointi.
Ruotsalaisessa pitkittäistutkimuksessa «Mooe T, Franklin KA, Holmström K ym. Sleep-disorde...»2 seurattiin noin 5 vuoden ajan alle 70-vuotiaita varmistettuja sepelvaltimotautipotilaita. Mukaan tuli 264 miestä ja 128 naista. Heille tehtiin unirekisteröinti ja uniapnea diagnosoitiin, kun AHI ≥ 10/h tai ODI ≥ 5/h. Päätetapahtumina olivat kuolema, sydäninfarkti ja aivoverenkiertohäiriöt.
Uniapnean olemassaolo sepelvaltimotautipotilailla lisäsi 60 % relatiivista ja 10,7 % absoluuttista kokonaiskuoleman riskiä ja kardiovaskulaarisen sairastavuuden riskiä 5 vuoden seurannan aikana, kun koehenkilöiden ODI ≥ 5/h (RR 1,70, 95 % luottamusväli 1,15–2,52). Vastaavasti uniapnean olemassaolo sepelvaltimotautipotilailla lisäsi 62 % relatiivista ja 10,1 % absoluuttista kokonaiskuoleman riskiä ja kardiovaskulaarisen sairastavuuden riskiä 5 vuoden seurannan aikana, kun koehenkilöiden AHI ≥ 10/h (RR 1,62, 95 % luottamusväli 1,09–2,41). Kuitenkaan AHI ≥ 10/h tai ODI ≥ 5/h yksinään ei korreloinut kuoleman tai sydäninfarktin esiintymiseen. Eroja sukupuolten välillä ei tullut esille monimuuttujamallissa.
Poikkileikkaustutkimuksessa «Kuniyoshi FH, Garcia-Touchard A, Gami AS ym. Day-n...»3 tutkittiin sydäninfarktin vuoksi sairaalaan tulleiden potilaiden uniapneasairastavuutta ja verrattiin infarktin alkamisen ajankohtaa ei-uniapneaa sairastavien kanssa. Mukaan tuli 92 potilasta, joista 71 oli miehiä, keskimääräinen ikä oli 61 vuotta ja BMI 30 kg/m2. Infarkti varmistettiin CK:n nousulla yli 2-kertaiseksi normaalista ja lisäksi troponiini-T:n nousun tuli olla yli 0,03 ng/ml. Uniapnea diagnosoitiin polygrafialla keskimäärin 17 päivää sairastetun sydäninfarktin jälkeen ja kun AHI ≥ 5/h. Uniapneaa sairastavien ja ei-sairastavien ryhmien välillä ei ollut eroa muiden sairauksien tai lääkityksen suhteen.
Uniapnea todettiin 52–70 %:lla infarktipotilaista käytettäessä AHI ≥ 10/h tai AHI ≥ 5/h raja-arvona. Uniapneaa sairastavilla potilailla sydäninfarkti oli alkanut 32 %:lla klo 00:00–06:00 välillä, kun ei-uniapneaa sairastavilla sydäninfarkti alkoi samana kellonaikana vain 7 %:lla (p = 0,001). Uniapneapotilaiden riski saada sydäninfarkti nukkuessaan (klo 00:00–06:00) oli 6-kertainen verrattuna muuhun vuorokauden aikaan.
Obstruktiivisen uniapneaan liittyvän kardiovaskulaarisairauden sekä kokonaiskuolleisuuden riskiä arvioitiin prospektiivisten kohorttitutkimusten meta-analyysissä «Wang X, Ouyang Y, Wang Z ym. Obstructive sleep apn...»4. Tutkimuksia meta-analyysissä oli 12 ja niissä yhteensä 25 760 potilasta. Meta-analyysin valituissa tutkimuksissa uniapnean kriteerinä oli AHI > 5. Tutkimuksissa seuranta-aika vaihteli välillä 3 kuukautta – 18 vuotta.
Uniapneaa sairastavien suhteellinen riski verrokkeihin oli 1,79 (95 % luottamusväli 1,47–2,18) liittyen kaikkiin sydän -ja verisuonisairauksiin. Sepelvaltimotautiin liittyvä riski oli 1,21 (95 % luottamusväli 0,75–1,96), aivoinfarktiin 2,15 (95 % luottamusväli 1,42–3,24) ja eri syistä johtuvaan kuolleisuuteen 1,92 (95 % luottamusväli 1,38–2,69).
Lisääntynyt riski sydän- ja verisuonisairauksiin näyttäisi liittyvän uniapnean vaikeusasteeseen. Eri osatutkimuksien analyysien perusteella vaikeaan uniapneaan (AHI > 30) liittyvä lisääntynyt riski oli 1,92 (95 % luottamusväli 1,38–2,69; p < 0,001) ja keskivaikeaan (AHI 15–30) riski 1,15 (95 % luottamusväli 1,01–1,32; p = 0,036). Lievässä uniapneassa (AHI 5–15) lisäriskiä ei todettu: RR 0,98 (95 % luottamusväli 0,87–1,11; p = 0,748). Meta-analyysin perusteella AHI-arvon nousu 10 yksikköä lisäsi kardiovaskulaarisairauksien riskiä 17 % väestötasolla. Tutkimusaineiston perusteella voitiin todeta, että vaikeaa uniapneaa sairastavilla CPAP-hoidon aikana lisäriskiä ei todettu.
Kommentti: Tutkimusten potilasmäärät olivat kohtuullisen isoja ja mukana oli sekä miehiä että naisia. Otokset olivat väestöstä, mutta miespainotteisia, ja sekoittavat tekijät oli otettu huomioon analyyseissä. Ruotsalaisissa prospektiivisissa tutkimuksissa AHI-raja oli melko matala, eikä yhteyttä uniapnean vaikeusasteeseen tullut esille. Meta-analyysi osoitti, että lisääntynyt kardiovaskulaarisairauden riski liittyy erityisesti vaikea-asteiseen uniapneaan. Kaikissa tutkimuksissa todettu uniapneaan liittyvä riski oli samaa suuruusluokkaa.
Uniapneaan ja akuuttiin koronaarisyndroomaan (ACS) liittyvää kardiovaskulaaritapahtumien riskiä arvioitiin kymmenen tutkimuksen systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Yang SH, Xing YS, Wang ZX ym. Association of Obstr...»5, jossa oli yhteensä 3 350 potilasta. Uniapnean vaikeusaste vaihteli eri osatutkimusten sisäänottokriteereissä, pääosin potilaat olivat miehiä (77–98 %) ja iältään 52,7–67,5-vuotiaita. Seuranta-aikana (7–78 kuukautta) uniapneaa sairastavilla todettiin yli kaksinkertainen (RR 2,18; 95 % luottamusväli 1,45–3,26, P < 0,001) riski ACS:n jälkeen ilmaantuviin kardiovaskulaaritapahtumiin liittyen. Lisäksi kahdeksassa osatutkimuksessa uniapneaan liittyi lisääntynyt tarve toistuvaan revaskularisaatioon ja kuudessa tutkimuksessa sydämen vajaatoiminnan lisääntyminen.
Kommentti: Tutkimuksen perusteella uniapnea on riskitekijä ajatellen kardiovaskulaaritapahtumia ACS:aan liittyen, mutta tutkimus ei pystynyt arvioimaan uniapnean vaikeusasteen merkitystä. Potilasmäärä oli kohtalaisen suuri, ja eri tutkimukset olivat homogeenisia potilasmateriaalin ja päätetapahtumien osalta, mutta osatutkimusten potilaiden AHI-arvoja ei raportoitu eikä niiden osalta tehty alaryhmäanalyysiä.