Takaisin Tulosta

Virtsankarkailun taustalla olevia tekijöitä

Lisätietoa aiheesta
Tomi Mikkola ja Eeva Sundström
23.10.2016

Synnytykseen liittyviä tekijöitä

  • Imukupin ja pihtisynnytysten vaikutus myöhempään virtsankarkailuun:
    • Yhdysvalloissa tehdyssä prospektiivisessa tutkimuksessa «Arya LA, Jackson ND, Myers DL ym. Risk of new-onse...»1 verrattiin virtsankarkailun ilmaantuvuutta spontaanin ja imukuppi- tai pihtiavusteisen synnytyksen jälkeen aikaisemmin oireettomilla ensisynnyttäjillä. Välittömästi synnytyksen jälkeen karkailua esiintyi kaikissa ryhmissä saman verran (12,2–13,3 %), mutta 1 vuoden kuluttua pihtiavusteisesti synnyttäneillä karkailua esiintyi (11 %) 4-kertainen määrä spontaanisti (2,9 %) tai imukuppiavusteisesti (2,8 %) synnyttäneisiin verrattuna.
    • Toisessa, niin ikään Yhdysvalloissa tehdyssä retrospektiivisessä tutkimuksessa «Van Kessel K, Reed S, Newton K ym. The second stag...»2 pihtisynnytyksen jälkeisen ponnistuskarkailun riski oli noin 10-kertainen (OR 10,4, p = 0,04, 95 % luottamusväli 1,2–93,4) spontaaniin alatiesynnytykseen verrattuna.
    • Kanadalaisen poikkileikkaustutkimuksen «Baydock SA, Flood C, Schulz JA ym. Prevalence and ...»3 (n = 632) mukaan pihtisynnytykseen liittyi 4 kuukautta synnytyksen jälkeen kohonnut virtsankarkailun riski (RR 1,5; 95 % luottamusväli 1,1–2,1), joka oli selvempi (RR 2,2; 95 % luottamusväli 1,4–3,6) pakkokarkailun suhteen.
    • Näistä tutkimuksista poiketen norjalaisessa EPINCONT-tutkimuksessa «Rortveit G, Daltveit AK, Hannestad YS ym. Vaginal ...»4 (n = 11 397) sekä imukuppi- että pihtisynnytyksellä oli jossain määrin virtsankarkailulta suojaava vaikutus. Karkailua esiintyi imukuppiryhmässä 20,9 %, pihtisynnytysryhmässä 22,5 % ja spontaanisti synnyttäneiden ryhmässä 24,3 %.
  • Muiden synnytykseen liittyvien tekijöiden, kuten ponnistusvaiheen keston, lapsen syntymäpainon, epiduraalipuudutuksen käytön ja emätinrepeämien suhteen on saatu ristiriitaisia tuloksia «Arya LA, Jackson ND, Myers DL ym. Risk of new-onse...»1, «Rortveit G, Daltveit AK, Hannestad YS ym. Vaginal ...»4.
    • Kanadalaisessa tutkimuksessa «Hatem M, Pasquier JC, Fraser W ym. Factors associa...»5 (n = 2 492) selviteltiin virtsankarkailun ja synnytystapahtumien yhteyttä puoli vuotta synnytyksen jälkeen ja todettiin, että karkailua esiintyi kaikkiaan 29,6 %, ja sen riski oli lisääntynyt hartiadystokian (RR 2,90; 95 % luottamusväli 1,09–7,69), pitkittyneen ponnistusvaiheen (RR 1,67; 95 % luottamusväli 1,11–2,51) ja 3–4 asteen repeämän (RR 4,00; 95 % luottamusväli 2,32–6,89) yhteydessä.
    • Toisessa Kanadalaisessa tutkimuksessa «Hatem M, Pasquier JC, Fraser W ym. Factors associa...»5 pakkokarkailu lisääntyi merkitsevästi (p = 0,01), kun ponnistusvaiheen kesto piteni 77 minuutista 108 minuuttiin.
    • Välilihan rutiinimaisen leikkauksen (episiotomian) on ajateltu vähentävän synnytyskanavan repeämien ja peräaukon sulkijalihaksen vaurioitumisen vaaraa ja suojaavan myös joiltakin myöhemmiltä ongelmilta, kuten virtsankarkailulta. Cochrane-katsauksen «Carroli G, Mignini L. Episiotomy for vaginal birth...»6 (8 tutkimusta, n = 5 541) mukaan virtsankarkailun esiintymisessä ei ollut eroa, tehtiinpä välilihan leikkaus rutiinimaisesti tai vasta harkitusti tilanteen vaatiessa synnytyksen aikana (RR 0,98; 95 % luottamusväli 0,79–1,20).

Menopaussi

  • Vaikka virtsankarkailu yleistyy iän myötä ja hormonaalisilla tekijöillä voisi siten olla merkitystä oireiden synnyssä ja vaikeutumisessa, vanhemmissa tutkimuksissa kuukautisten loppumiseen liittyen ei ole todettu mitään erityistä piikkiä virtsankarkailun ilmaantuvuudessa «Thom DH, Brown JS. Reproductive and hormonal risk ...»7. Tuoreessa ruotsalaisessa rekisteritutkimuksessa (n = 9 197) todettiin synnyttämättömillä naisilla virtsankarkailun lisääntyvän melko lineaarisesti iän myötä, vaikka haittaavaa virtsankarkailua esiintyi vaihdevuosi-iän jälkeen (55–64 vuotta) enemmän (7,1 %, 95 % luottamusväli 6,0–8,.4), kuin nuoremmissa (25–54 vuotta) ikäryhmissä (3,0–4,7 %) «Al-Mukhtar Othman J, Åkervall S, Milsom I ym. Urin...»33.
  • Brittiläisessä kohorttitutkimuksessa «Mishra GD, Cardozo L, Kuh D. Menopausal transition...»8 seurattiin vuosittain 48-vuotiaita naisia, kunnes he täyttivät 54 vuotta (n = 1 211) ja todettiin, että postmenopausaaliseen tilanteeseen verrattuna premenopaussissa (OR 1,39, 95 % luottamusväli 1,11–1,73) ja kuukautisten loppumisen aikoihin (OR 1,39, 95 % luottamusväli 1,40–1,71) ponnistuskarkailun riski oli jonkin verran suurentunut. Pakkokarkailun suhteen ei vastaavia eroja todettu.
  • Kiinalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa «Zhu L, Lang J, Wang H ym. The prevalence of and po...»9, johon osallistui 5 300 yli 20-vuotiasta naista, todettiin, että premenopausaaliseen tilanteeseen verrattuna oli ponnistuskarkailun riski hieman suurentunut sekä perimenopaussissa (OR 1,4, 95 % luottamusväli 1,076–1,885) että postmenopaussissa (OR 1,5, 95 % luottamusväli 1,182–1,983).

Laskeumat

  • Virtsankarkailu ja lantion alueen laskeumat esiintyvät usein samanaikaisesti, sillä noin 60 %:lla laskeumapotilaista todetaan myös virtsankarkailua ja noin 40 %:lla virtsankarkailupotilaista todetaan jonkin asteinen laskeuma «Buchsbaum GM. Urinary incontinence and pelvic orga...»10. Toisaalta karkailu saattaa ilmaantua tai pahentua myös laskeumaleikkauksen jälkeen «Al-Mandeel H, Ross S, Robert M ym. Incidence of st...»11. Vaikka emättimen etuseinämän laskeumiin (RR 2,5, 95 % luottamusväli 1,5–4,2) ja kohdunlaskeumiin (RR 4,1, 95 % luottamusväli 2,2–7,9) onkin raportoitu liittyvän lisääntynyt virtsankarkailun riski, näihin tutkimuksiin liittyy runsaasti metodologisia ongelmia. Lisäksi karkailuoireet ja anatomisten muutosten sijainti ja vaikeusaste vastaavat huonosti toisiaan.
  • Virtsankarkailun muodoista tavallisin laskeumiin liittyvä muoto on sekamuotoinen karkailu. Amerikkalaisessa tutkimuksessa «Lowder JL, Frankman EA, Ghetti C ym. Lower urinary...»12 (n = 336, keskimäärin 62-vuotiasta naista) todettiin laskeumapotilaiden virtsankarkailusta 72 % olevan sekamuotoista, 24 % pakkokarkailua ja vain alle 1 % oli puhdasta ponnistuskarkailua, joskin sekamuotoisessa karkailussa 57 %:lla oli selkeä ponnistuskomponentti.
  • Ruotsalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa «Miedel A, Tegerstedt G, Maehle-Schmidt M ym. Sympt...»13 (n = 280) pyrittiin selvittämään, liittyvätkö virtsankarkailu ja lantionpohjan oireet johonkin tiettyyn laskeuman muotoon. Pakkokarkailua esiintyi vaihtelevasti sekä etu- että takaseinämän laskeumissa. Ponnistuskarkailu liittyi enemmän takaseinämän laskeumiin (RR 5,4; 95 % luottamusväli 1,9–15,2). Ulostamiseen liittyvät ongelmat olivat taas tavallisempia etuseinämän laskeumissa. Selkeää yhteyttä laskeuman vaikeusasteen ja oireilun välillä ei todettu.
  • Amerikkalaisessa kohorttitutkimuksessa «Brubaker L, Rickey L, Xu Y ym. Symptoms of combine...»14 (n = 1 252) selvitettiin virtsankarkailun ja mahdollisen laskeuman vaikeusasteen yhteyttä naisilla, jotka olivat tulossa virtsankarkailuleikkaukseen. Todettiin, että laskeumaoireet pahenivat anatomisen laskeumamuutoksen suurentuessa, mutta virtsankarkailun vaikeusastetta kuvaavista testeistä kahdella (UDI, IIQ) ei ollut yhteyttä laskeuman vaikeusasteeseen ja kolmas testi (MESA) oli trendinomaisesti kääntäen verrannollinen laskeuman vaikeusasteeseen. Jos sen sijaan potilaalle oli aiemmin tehty karkailu- tai laskeumaleikkaus, karkailuoireet olivat tällöin subjektiivisesti vaikeammat kuin ensimmäiseen leikkaukseen tulevilla. Virtsankarkailun yhteydessä todetun laskeuman sijainnista tai vaikeusasteesta ei voida luotettavasti päätellä virtsankarkailun muotoa, vaikeusastetta tai mahdollisen hoidon onnistumista.

Toistuvat virtsatieinfektiot

Diabetes

  • Laajassa norjalaisessa väestöpohjaisessa poikkileikkaustutkimuksessa (EPINCONT) «Ebbesen MH, Hannestad YS, Midthjell K ym. Diabetes...»17 tutkittiin virtsankarkailun ja diabeteksen yhteyttä yli 20-vuotiailla naisilla (n = 21 057). Diabetes todettiin kaikkiaan 685 naisella. Virtsankarkailua ilmeni kaikkiaan 39 %:lla, jos sairasti diabetesta ja 26 %:lla, jos ei sairastanut. Diabeetikoiden virtsankarkailu oli myös keskimäärin vaikea-asteisempaa kuin ei-diabeetikoilla. Diabeetikoilla todettiin enemmän pakko- ja sekamuotoista karkailua kuin ponnistuskarkailua. Assosiaatio säilyi merkitsevänä pakkokarkailun (OR 1,49, 95 % luottamusväli 1,03–2,16), sekamuotoisen karkailun (OR 1,32, 95 % luottamusväli 1,05–1,67) ja vaikea-asteisen karkailun (OR 1,54, 95 % luottamusväli 1,21–1,96) osalta, vaikka aineisto kaltaistettiin iän, painon ja synnyttäneisyyden suhteen.
  • Varsin laajassa amerikkalaisessa kohorttitutkimuksessa (Nurses' Health Study I ja II) «Danforth KN, Townsend MK, Curhan GC ym. Type 2 dia...»18 selviteltiin tyypin 2 diabeteksen ja virtsankarkailun yleisyyttä 37–79-vuotiailla naisilla (n = 71 650). Viikoittaista virtsankarkailua todettiin 8,7 %:lla diabeetikoista ja 5,3 %:lla ei-diabeetikoista. Sekoittavien tekijöiden vakioinnin jälkeen diabeetikoiden virtsankarkailun riski oli 1,2-kertainen (95 % luottamusväli 1,0–1,3) verrattuna ei-diabeetikoihin. Lisääntynyt riski liittyi pääasiassa pakkokarkailuun (OR 1,4, 95 % luottamusväli 1,0–1,9). Sekamuotoisen ja ponnistuskarkailun suhteen ryhmät eivät eronneet toisistaan merkitsevästi.
  • Diabeteksen vaikutus virtsankarkailuun voi välittyä neuropaattisten tai mikrovaskulaaristen muutosten tai hyperglykemian indusoiman polyurian kautta. Vaikka virtsankarkailu assosioituukin muutamiin diabeteksen kliinisiin ilmentymiin, mikään yksittäinen diabetekseen liittyvä riskitekijä ei selitä lisääntynyttä virtsankarkailua diabeteksen yhteydessä «Ebbesen MH, Hannestad YS, Midthjell K ym. Diabetes...»19.

Suolentoiminnan häiriöt

  • Virtsankarkailulla ja ulosteenpidätyskyvyttömyydellä on vahva yhteys (OR 10,4, 95 % luottamusväli 1,40–20,2) mahdollisesti siitä syystä, että niiden aiheuttajana ovat osittain samat prosessit «Holroyd-Leduc JM, Straus SE. Management of urinary...»15.
  • Tämä yhteys on vahvistettu myös hollantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa «Slieker-ten Hove MC, Pool-Goudzwaard AL, Eijkemans...»20, johon osallistui 1 869 yli 45-vuotiasta naista. Sekä virtsankarkailua että kaasun- tai ulosteenpidätyskyvyttömyyttä esiintyi 7,7 %:lla. Pakkovirtsankarkailusta kärsivillä oli 4,3-kertainen (95 % luottamusväli 2,4–7,9) riski ulosteenpidätyskyvyttömyyteen ja puolestaan ulosteenpidätyskyvyttömillä oli 5,8-kertainen riski (95 % luottamusväli 1,8–18,2) pakkovirtsankarkailuun.
  • Suolentoiminnan häiriöillä, ummetuksella ja ripulilla on yhteys virtsankarkailuun «van Beurden M, van Der Vange N, ten Kate FJ ym. Re...»21.
  • Ummetuksen ja virtsankarkailun yhteys voi olla myös kaksisuuntainen siten, että ummetuksesta kärsiville ilmaantuu tavallista herkemmin virtsankarkailua ja päinvastoin. Näihin liittyy usein lantion alueen laskeumia.

Dieetti

  • Ruokavalion mahdollista osuutta virtsankarkailuun selviteltiin yli 40-vuotiailla naisilla (n = 5 816) osana laajempaa englantilaista virtsankarkailututkimusta «Dallosso H, Matthews R, McGrother C ym. Diet as a ...»22.
    • Rasvojen kokonaismäärän ja etenkin tyydytettyjen rasvahappojen käytön määrän todettiin assosioituvan ponnistuskarkailuun.
    • Eniten rasvoja käyttävän viidenneksen riski virtsankarkailuun oli 2-kertainen verrattuna rasvoja vähiten käyttävään viidennekseen (OR 2,02, 95 % luottamusväli 1,33–3,05).
    • Tulos ei muuttunut, vaikka BMI huomioitiin.
    • Myöskään kokonaisenergian saannissa ei ollut eroja.
    • Tutkituista 11 vitamiinista ainoastaan B12-vitamiinin lisääntynyt käyttö (p = 0,03) ja tutkituista 9 hivenaineesta ainoastaan sinkin lisääntynyt käyttö (p = 0,04) lisäsivät tilastollisesti merkitsevästi virtsankarkailun ilmaantumista.
  • Toisessa saman tutkimuksen osiossa «Dallosso HM, McGrother CW, Matthews RJ ym. The ass...»23 hiilihappopitoisten juomien runsas käyttö lisäsi sekä pakko- että ponnistuskarkailua, mutta nesteiden käytön kokonaismäärällä ei ollut vaikutusta.
    • Vihannesten ja leivän runsas käyttö vähensi virtsankarkailun riskiä.
    • Amerikkalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa «Maserejian NN, Giovannucci EL, McVary KT ym. Dieta...»24 (n = 2 060) selvitettiin kokonaisenergian saantia ja eri ravintoaineryhmien osuutta suhteessa virtsankarkailuun. Kokonaisenergian saanti korreloitui virtsankarkailuun siten, että kun verrattiin korkeinta viidennestä matalimpaan, niin virtsankarkailun riski oli lähes kolminkertainen (RR 2,86; 95 % luottamusväli 1,56–5,23). Hiilihydraattien, valkuaisen tai kokonaisrasvojen saanti ei korreloinut virtsankarkailuun, mutta sen sijaan tyydytettyjen ja monityydyttämättömien rasvojen suhde (korkeimman viidenneksen suhde matalimpaan) korreloi positiivisesti virtsankarkailuun (RR 2,48; 95 % luottamusväli 1,22–5,06).

Nesteiden käyttö

  • Laajassa Nurses' Health Study tutkimuksessa (n = 65 167) selvitettiin nautittujen nesteiden määrän vaikutusta naisten virtsankarkailuun «Townsend MK, Jura YH, Curhan GC ym. Fluid intake a...»34. 37–79-vuotiaita naisia seurattiin 4 vuoden ajan. Nautitun nesteen määrä ei ollut yhteydessä minkään virtsankarkailutyypin riskiin. Tutkimuksen perusteella ei voida suosittaa nesterajoitusta virtsankarkailun ehkäisemiseksi.
  • Tuoreessa Cochrane-katsauksessa «Imamura M, Williams K, Wells M ym. Lifestyle inter...»35 ei löydetty näyttöä nesteiden määrän rajoittamisen hyödystä myöskään virtsankarkailun hoidossa.

Kofeiini

  • Kokeellisissa tutkimuksissa kofeiinin on todettu stimuloivan rakkolihasta ja kohottavan rakon täyttöpainetta pakkokarkailusta kärsivillä potilailla, mutta sen mahdollinen diureettinen vaikutus on epäselvä.
  • Kofeiinin vaikutuksista virtsankarkailuun on saatu ristiriitaisia tuloksia.
  • Laajassa norjalaisessa EPINCONT-tutkimuksessa «Hannestad YS, Rortveit G, Daltveit AK ym. Are smok...»25runsaasti (yli 3 kupillista/pv) teetä juovilla naisilla esiintyi ponnistus- (OR 1,3, 95 % luottamusväli 1,1–1,5) ja sekamuotoista karkailua (OR 1,5; 95 % luottamusväli 1,3–1,8) enemmän kuin teetä juomattomilla naisilla.
    • Sen sijaan runsaasti (yli 3 kupillista/pv) kahvia juovilla esiintyi ponnistuskarkailua hieman enemmän (OR 1,2, 95 % luottamusväli 1,1–1,5), mutta vaikeaa sekatyyppistä karkailua vähemmän (OR 0,7, 95 % luottamusväli 0,5–0,9) kuin kahvia juomattomilla.
  • Kahvin juonnin vähentäminen ei myöskään merkittävästi vähentänyt karkailuepisodeja yli 55-vuotiailla amerikkalaisilla naisilla (n = 218) «Tomlinson BU, Dougherty MC, Pendergast JF ym. Diet...»26.
  • Laajassa NHS-kohorttitutkimuksissa «Jura YH, Townsend MK, Curhan GC ym. Caffeine intak...»36 seurattiin 65 176 naista 4 vuoden ajan. Kofeiinin kulutusta verrattiin virtsankarkailun esiintyvyyteen. Vain lievä yhteys havaittiin suurimman saannin ryhmässä (> 450 mg kofeiinia eli 4,5 kahvikupillista päivässä) verrattuna pienimmän saannin ryhmään (< 150 mg kofeiinia eli 1,5 kahvikupillista päivässä). Tämä yhteys näytti liittyvän lähinnä pakkovirtsankarkailuun (RR 1,34, 95 % luottamusväli 1,00–1,80), ja riski kasvoi saannin lisääntymisen myötä (p = 0,05). Sen sijaan ponnistusvirtsankarkailuun tai sekamuotoiseen virtsankarkailuun kofeiinin saannin lisääntymisellä ei näyttänyt olevan yhteyttä (p = 0,75 ja 0,19).
  • Japanilaisessa tutkimuksessa «Hirayama F, Lee AH. Green tea drinking is inversel...»37 runsas vihreän teen nauttiminen näytti suojaavan virtsankarkailulta OR 0,37 (95 % luottamusväli 0,15–0,91), kun vertailtiin yli 700 ml/ vrk juovia kokonaan juomattomiin.

Tupakointi

  • Norjalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa «Hannestad YS, Rortveit G, Daltveit AK ym. Are smok...»25 todettiin, että virtsankarkailun riski oli lisääntynyt sekä runsaasti tupakoivilla (OR 1,3, 95 % luottamusväli 1,1–1,6) että aikaisemmin runsaasti tupakoineilla mutta lopettaneilla (OR 1,7, 95 % luottamusväli 1,4–2,0). Sekamuotoisen karkailun suhteen riskiluvut olivat vielä suuremmat: OR 1,6 (95 % luottamusväli 1,2–2,1) ja OR 2,2 (95 % luottamusväli 1,7–2,8). Vaikean virtsankarkailun esiintyvyys oli lievästi lisääntynyt myös vähemmän tupakoivilla (OR 1,3, 95 % luottamusväli 1,1–1,5) ja tupakoineilla (OR 1,2, 95 % luottamusväli 1,1–1,5). Vähemmän kuin 1 savukeaskin päivässä tupakoivilla ei ponnistusvirtsankarkailun riski ollut lisääntynyt tässä tutkimuksessa.
  • Toisaalta kotimaisessa otantatutkimuksessa «Tähtinen RM, Auvinen A, Cartwright R ym. Smoking a...»38 todettiin sekä aikaisemman että nykyisen tupakoinnin lisäävän tihentynyttä virtsaamistarvetta (OR 1,7, 95 % luottamusväli 1,0–3,1 ja OR 3,0, 95 % luottamusväli 1,8–5,0) ja virtsapakko-oireita (OR 1,8, 95 % luottamusväli 1,2–2,9 ja OR 2,7, 95 % luottamusväli 1,7–4,2) verrattuna koskaan tupakoimattomiin, mutta ei ponnistus- (OR 1,4, 95 % luottamusväli 0,9–2,1 ja OR 0,8, 95 % luottamusväli 0,5–1,3) tai pakkovirtsankarkailua (OR 1,8, 95 % luottamusväli 0,8–4,3 ja OR 1,5, 95 % luottamusväli 0,6–3,8). Kun vähän tupakoivia (1–10 savuketta/pv) verrattiin runsaasti tupakoiviin (yli 10 savuketta/pv), runsaasti tupakoivilla oli enemmän tihentynyttä virtsaamistarvetta (OR 2,2, 95 % luottamusväli 1,2–4,3) ja virtsapakko-oireita (OR 2,1, 95 % luottamusväli 1,1–3,9), mutta ponnistus- (OR 1,3, 95 % luottamusväli 0,6–2,8) tai pakkovirtsankarkailun (OR 1,7, 95 % luottamusväli 0,3–8,5) riski ei ollut lisääntynyt.

Sosioekonomiset tekijät

  • Korkeampi koulutustaso ja sosiaalinen asema näyttävät liittyvän lisääntyneeseen virtsankarkailun esiintymiseen vielä lukuisien sekoittavien tekijöiden poistamisen jälkeenkin «Holroyd-Leduc JM, Straus SE. Management of urinary...»15.
  • Erityisesti tämä koskee lievää muotoa ja ponnistuskarkailua.
  • Osittain tilanne voi selittyä sillä, että korkeammassa asemassa olevat kokevat oireet herkemmin kiusallisiksi ja hakeutuvat tästä syystä herkemmin tutkimuksiin ja hoitoon.
  • Sen sijaan taloudellisen tilanteen ja virtsankarkailun välillä ei ole voitu osoittaa selvää yhteyttä.

Rotu ja perimä

  • Yhdysvaltalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa (Nurses' Health Study II) «Altman D, Forsman M, Falconer C ym. Genetic influe...»27selviteltiin virtsankarkailun ja sen eri vaikeusasteiden rodullista jakaantumista 37–54-vuotiailla naisilla (n = 83 355). Valkoiseen rotuun verrattuna virtsankarkailua esiintyi afrikkalaista alkuperää olevilla naisilla merkitsevästi vähemmän. Satunnaisen karkailun (1–2 kertaa kuukaudessa) suhteen riskiluku oli 0,58 (95 % luottamusväli 0,48–0,69), toistuvan karkailun (vähintään kerran viikossa) 0,56 (95 % luottamusväli 0,48–0,65) ja vaikean karkailun (alusvaatteiden kastuminen) 0,49 (95 % luottamusväli 0,40–0,60). Myös aasialaista alkuperää olevilla naisilla todettiin virtsankarkailua vähemmän kuin valkoihoisilla. Vastaavat riskiluvut olivat satunnaisessa karkailussa 0,78 (95 % luottamusväli 0,67–0,92), toistuvassa karkailussa 0,71 (95 % luottamusväli 0,61–0,83) ja vaikeassa karkailussa 0,57 (95 % luottamusväli 0,46–0,72). Latinalaisen ja valkoisen rodun suhteen ei karkailun esiintymisessä todettu merkitseviä eroja.
  • Toisessa, niin ikään yhdysvaltalaisessa kohorttitutkimuksessa «Danforth KN, Townsend MK, Lifford K ym. Risk facto...»28 puolestaan selviteltiin virtsankarkailun ja sen eri muotojen rodullista vaihtelua 40–69-vuotiailla naisilla (n = 2 109). Viikoittaista virtsankarkailua ilmeni eniten latinalaista alkuperää olevilla naisilla (36 %), toiseksi eniten valkoihoisilla (30 %), sen jälkeen afrikkalaista alkuperää olevilla (25 %) ja vähiten aasialaisilla (19 %). Virtsankarkailun eri muodoista ponnistuskarkailua ilmeni latinalaisella rodulla 18 %, valkoihoisilla 15 %, afrikkalaista alkuperää olevilla 8 % ja aasialaisilla 8 %. Pakkokarkailun suhteen vastaavat luvut olivat 10 %, 9 %, 14 % ja 7 %. Lukuisten sekoittavien tekijöiden (ikä, BMI, synnyttäneisyys, menopaussi, kohdunpoisto, estrogeenien käyttö, diabetes) vakioinnin jälkeen ponnistuskarkailun riski oli afrikkalaista alkuperää olevilla (OR 0,36, 95 % luottamusväli 0,23–0,57) ja aasialaisilla (OR 0,54, 95 % luottamusväli 0,34–0,86) merkitsevästi pienempi kuin valkoihoisilla. Pakkokarkailun suhteen ei todettu merkitseviä eroja valkoihoisten ja aasialaisten tai afrikkalaista alkuperää olevien välillä.
  • Norjalaisen EPINCONT-tutkimuksen yhdessä osiossa «Thom DH, van den Eeden SK, Ragins AI ym. Differenc...»29 selvitettiin myös inkontinenssin mahdollista perinnöllistä taipumusta ja todettiin, että virtsankarkailusta kärsivien äitien (n = 6 021) tyttärillä (n = 7 629) oli kohonnut riski sekä ponnistuskarkailun (OR 1,5, 95 % luottamusväli 1,3–1,8), sekamuotoisen karkailun (OR 1,6, 95 % luottamusväli 1,2–2,0) että pakkokarkailun (OR 1,8, 95 % luottamusväli 0,8–3,9) suhteen. Virtsankarkailusta kärsivien naisten (n = 2 104) nuoremmilla sisarilla (n = 2 426) todettiin myös kohonnut riski ponnistuskarkailun (OR 1,8, 95 % luottamusväli 1,3–2,3) ja sekamuotoisen karkailun (OR 1,7, 95 % luottamusväli 1,1–2,8), mutta ei pakkokarkailun suhteen.
  • Ruotsalaisessa rekisteritutkimuksessa «Hannestad YS, Lie RT, Rortveit G ym. Familial risk...»30 identifioitiin 3 376 monotsygoottista ja 5 067 ditsygoottista kaksosparia vuosilta 1926–58 ja verrattiin heille tehtyjen ponnistusvirtsankarkailuleikkausten määrää. Tilastollisen mallinnuksen jälkeen saatiin tulokseksi, että perimä (0,41, 95 % luottamusväli 0,07–0,74) ja eri elinympäristö (0,40, 95 % luottamusväli 0,27–0,53) vastasivat molemmat noin kahdesta viidesosasta ja yhteinen elinympäristö noin yhdestä viidesosasta (0,19, 95 % luottamusväli 0,00–0,47) todetusta vaihtelusta karkailuleikkausten määrissä.

Ehkäisypillereiden käyttö

  • Amerikkalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa «Altman D, Forsman M, Falconer C ym. Genetic influe...»27 (NHS II, n = 83 355) kartoitettiin myös ehkäisypillereiden käytön ja virtsankarkailun mahdollista yhteyttä ja todettiin, että aiemmin pillereitä käyttäneillä oli lievästi kohonnut karkailun riski sekä satunnaisen (RR 1,18; 95 % luottamusväli 1,12–1,26), viikoittaisen (RR 1,21; 95 % luottamusväli 1,15–1,28) että vaikean (RR 1,20; 95 % luottamusväli 1,12–1,29) karkailun suhteen verrattuna niihin, jotka eivät koskaan olleet käyttäneet pillereitä. Tutkimushetkellä pillereitä käyttäneillä riskiluvut viikoittaisen karkailun suhteen (RR 1,13; 95 % luottamusväli 1,05–1,21) olivat hieman pienemmät ja satunnaisen (RR 1,14; 95 % luottamusväli 0,96–1,12) tai vaikea-asteisen (RR 0,97; 95 % luottamusväli 0,89–1,07) karkailun suhteen riski ei ollut suurentunut lainkaan. Saman tutkimusaineiston myöhemmässä analyysissa «Townsend MK, Curhan GC, Resnick NM ym. Oral contra...»31 todettiin lisäksi, että jos pillereiden käyttö oli jatkunut vähintään 10 vuotta, viikoittaisen karkailun riski lisääntyi (RR 1,48; 95 % luottamusväli 1,13–1,95). Pillereiden käyttö näyttäisi lisäävän lähinnä pakkokarkailun (RR 2,48; 95 % luottamusväli 1,07–5,76) eikä niinkään ponnistuskarkailun (RR 1,04; 95 % luottamusväli 0,78–1,40) riskiä.

Muut sairaudet

  • Kahden tai useamman sairauden on kuvattu assosioituvan virtsankarkailuun (OR 4,38, 95 % luottamusväli 2,50–7,68) «Holroyd-Leduc JM, Straus SE. Management of urinary...»15.
  • Huono yleiskunto liittyy erityisesti pakkokarkailuun.
  • Virtsankarkailusta kärsivät potilaat käyvät keskimääräistä useammin yleislääkärin vastaanotolla mistä tahansa syystä.
  • Yksittäisistä sairauksista virtsankarkailua on todettu esiintyvän keskimääräistä enemmän

Kirjallisuutta

  1. Arya LA, Jackson ND, Myers DL ym. Risk of new-onset urinary incontinence after forceps and vacuum delivery in primiparous women. Am J Obstet Gynecol 2001;185:1318-23; discussion 1323-4 «PMID: 11744903»PubMed
  2. Van Kessel K, Reed S, Newton K ym. The second stage of labor and stress urinary incontinence. Am J Obstet Gynecol 2001;184:1571-5 «PMID: 11408883»PubMed
  3. Baydock SA, Flood C, Schulz JA ym. Prevalence and risk factors for urinary and fecal incontinence four months after vaginal delivery. J Obstet Gynaecol Can 2009;31:36-41 «PMID: 19208281»PubMed
  4. Rortveit G, Daltveit AK, Hannestad YS ym. Vaginal delivery parameters and urinary incontinence: the Norwegian EPINCONT study. Am J Obstet Gynecol 2003;189:1268-74 «PMID: 14634552»PubMed
  5. Hatem M, Pasquier JC, Fraser W ym. Factors associated with postpartum urinary/anal incontinence in primiparous women in Quebec. J Obstet Gynaecol Can 2007;29:232-9 «PMID: 17346493»PubMed
  6. Carroli G, Mignini L. Episiotomy for vaginal birth. Cochrane Database Syst Rev 2009;:CD000081 «PMID: 19160176»PubMed
  7. Thom DH, Brown JS. Reproductive and hormonal risk factors for urinary incontinence in later life: a review of the clinical and epidemiologic literature. J Am Geriatr Soc 1998;46:1411-7 «PMID: 9809764»PubMed
  8. Mishra GD, Cardozo L, Kuh D. Menopausal transition and the risk of urinary incontinence: results from a British prospective cohort. BJU Int 2010;106:1170-5 «PMID: 20346050»PubMed
  9. Zhu L, Lang J, Wang H ym. The prevalence of and potential risk factors for female urinary incontinence in Beijing, China. Menopause 2008;15:566-9 «PMID: 18467955»PubMed
  10. Buchsbaum GM. Urinary incontinence and pelvic organ prolapse. Minerva Urol Nefrol 2006;58:311-9 «PMID: 17268396»PubMed
  11. Al-Mandeel H, Ross S, Robert M ym. Incidence of stress urinary incontinence following vaginal repair of pelvic organ prolapse in objectively continent women. Neurourol Urodyn 2011;30:390-4 «PMID: 21284021»PubMed
  12. Lowder JL, Frankman EA, Ghetti C ym. Lower urinary tract symptoms in women with pelvic organ prolapse. Int Urogynecol J 2010;21:665-72 «PMID: 20076947»PubMed
  13. Miedel A, Tegerstedt G, Maehle-Schmidt M ym. Symptoms and pelvic support defects in specific compartments. Obstet Gynecol 2008;112:851-8 «PMID: 18827128»PubMed
  14. Brubaker L, Rickey L, Xu Y ym. Symptoms of combined prolapse and urinary incontinence in large surgical cohorts. Obstet Gynecol 2010;115:310-6 «PMID: 20093904»PubMed
  15. Holroyd-Leduc JM, Straus SE. Management of urinary incontinence in women: scientific review. JAMA 2004;291:986-95 «PMID: 14982915»PubMed
  16. Brown JS, Grady D, Ouslander JG ym. Prevalence of urinary incontinence and associated risk factors in postmenopausal women. Heart & Estrogen/Progestin Replacement Study (HERS) Research Group. Obstet Gynecol 1999;94:66-70 «PMID: 10389720»PubMed
  17. Ebbesen MH, Hannestad YS, Midthjell K ym. Diabetes and urinary incontinence - prevalence data from Norway. Acta Obstet Gynecol Scand 2007;86:1256-62 «PMID: 17851814»PubMed
  18. Danforth KN, Townsend MK, Curhan GC ym. Type 2 diabetes mellitus and risk of stress, urge and mixed urinary incontinence. J Urol 2009;181:193-7 «PMID: 19013621»PubMed
  19. Ebbesen MH, Hannestad YS, Midthjell K ym. Diabetes related risk factors did not explain the increased risk for urinary incontinence among women with diabetes. The Norwegian HUNT/EPINCONT study. BMC Urol 2009;9:11 «PMID: 19740449»PubMed
  20. Slieker-ten Hove MC, Pool-Goudzwaard AL, Eijkemans MJ ym. Prevalence of double incontinence, risks and influence on quality of life in a general female population. Neurourol Urodyn 2010;29:545-50 «PMID: 19634171»PubMed
  21. van Beurden M, van Der Vange N, ten Kate FJ ym. Restricted surgical management of vulvar intraepithelial neoplasia 3: Focus on exclusion of invasion and on relief of symptoms. Int J Gynecol Cancer 1998;8:73-77 «PMID: 11576286»PubMed
  22. Dallosso H, Matthews R, McGrother C ym. Diet as a risk factor for the development of stress urinary incontinence: a longitudinal study in women. Eur J Clin Nutr 2004;58:920-6 «PMID: 15164113»PubMed
  23. Dallosso HM, McGrother CW, Matthews RJ ym. The association of diet and other lifestyle factors with overactive bladder and stress incontinence: a longitudinal study in women. BJU Int 2003;92:69-77 «PMID: 12823386»PubMed
  24. Maserejian NN, Giovannucci EL, McVary KT ym. Dietary macronutrient and energy intake and urinary incontinence in women. Am J Epidemiol 2010;171:1116-25 «PMID: 20421220»PubMed
  25. Hannestad YS, Rortveit G, Daltveit AK ym. Are smoking and other lifestyle factors associated with female urinary incontinence? The Norwegian EPINCONT Study. BJOG 2003;110:247-54 «PMID: 12628262»PubMed
  26. Tomlinson BU, Dougherty MC, Pendergast JF ym. Dietary caffeine, fluid intake and urinary incontinence in older rural women. Int Urogynecol J Pelvic Floor Dysfunct 1999;10:22-8 «PMID: 10207763»PubMed
  27. Altman D, Forsman M, Falconer C ym. Genetic influence on stress urinary incontinence and pelvic organ prolapse. Eur Urol 2008;54:918-22 «PMID: 18155350»PubMed
  28. Danforth KN, Townsend MK, Lifford K ym. Risk factors for urinary incontinence among middle-aged women. Am J Obstet Gynecol 2006;194:339-45 «PMID: 16458626»PubMed
  29. Thom DH, van den Eeden SK, Ragins AI ym. Differences in prevalence of urinary incontinence by race/ethnicity. J Urol 2006;175:259-64 «PMID: 16406923»PubMed
  30. Hannestad YS, Lie RT, Rortveit G ym. Familial risk of urinary incontinence in women: population based cross sectional study. BMJ 2004;329:889-91 «PMID: 15485965»PubMed
  31. Townsend MK, Curhan GC, Resnick NM ym. Oral contraceptive use and incident urinary incontinence in premenopausal women. J Urol 2009;181:2170-5 «PMID: 19296979»PubMed
  32. Finkelstein MM. Medical conditions, medications, and urinary incontinence. Analysis of a population-based survey. Can Fam Physician 2002;48:96-101 «PMID: 11852617»PubMed
  33. Al-Mukhtar Othman J, Åkervall S, Milsom I ym. Urinary incontinence in nulliparous women aged 25-64 years: a national survey. Am J Obstet Gynecol 2017;216:149.e1-149.e11 «PMID: 27720862»PubMed
  34. Townsend MK, Jura YH, Curhan GC ym. Fluid intake and risk of stress, urgency, and mixed urinary incontinence. Am J Obstet Gynecol 2011;205:73.e1-6 «PMID: 21481835»PubMed
  35. Imamura M, Williams K, Wells M ym. Lifestyle interventions for the treatment of urinary incontinence in adults. Cochrane Database Syst Rev 2015;:CD003505 «PMID: 26630349»PubMed
  36. Jura YH, Townsend MK, Curhan GC ym. Caffeine intake, and the risk of stress, urgency and mixed urinary incontinence. J Urol 2011;185:1775-80 «PMID: 21420114»PubMed
  37. Hirayama F, Lee AH. Green tea drinking is inversely associated with urinary incontinence in middle-aged and older women. Neurourol Urodyn 2011;30:1262-5 «PMID: 21404319»PubMed
  38. Tähtinen RM, Auvinen A, Cartwright R ym. Smoking and bladder symptoms in women. Obstet Gynecol 2011;118:643-8 «PMID: 21860295»PubMed
Artikkelin tunnus: nix00568
© 2023 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Käypä hoito -suositus

Anna palautetta
Linkkien värikoodit