Kognitiivis-behavioraalisessa terapiassa pyritään vähentämään haittaavaa oireilua vaikuttamalla opittuun käyttäytymiseen pohtimatta oireen syntyperää.
Satunnaistetussa italialaisessa tutkimuksessa «Monticone M, Baiardi P, Vanti C ym. Chronic neck p...»1 80 potilasta sai joko tavanomaista niskaharjoittelua (N = 40) tai niskaharjoittelua ja kognitiivis-behavioraalista terapiaa (N = 40). Niskakipua ja toimintakykyä arvioiva kysely täytettiin ennen hoitoa, heti hoidon päätyttyä ja 12 kuukauden jälkeen.
Ryhmien välille ei tullut eroa kyselyn tuloksiin välittömästi hoidon jälkeen eikä vuoden seurannassa, jolloin tilanne oli huonontunut molemmissa ryhmissä (toimintakyky, kipu, elämänlaatu).
Ruotsalaisessa tutkimuksessa «Bergström C, Jensen I, Hagberg J ym. Effectiveness...»2 selvitettiin "Multidimensional Pain Inventory"-lomakkeella hoidon sisällön vaikutusta henkilöillä, joilla on kroonista niska- ja/tai alaselkäkipua. 214 osallistujaa satunnaistettiin seuraaviin hoitoryhmiin: Behavioural-oriented Physiotherapy (PT), Cognitive Behavioural Therapy (CBT), Behavioural Medicine Rehabilitation (BM) ja kontrolliryhmänä tavanomainen hoito. Tulosmuuttujana olivat sairauspoissaolot 10 vuoden seurannassa.
Tulosten mukaan CBT ja PT eivät vaikuttaneet sairauspoissaoloihin. Analysoitaessa tuloksia osallistujien eri alaryhmissä, ryhmässä "Sopeutuvat" saatiin tilastollisesti ei-merkitsevä hyöty moniammatillisesta ohjelmasta kun sitä verrattiin tavanomaiseen hoitoon. Alaryhmissä "ihmissuhteissaan rasittuneet" ja "dysfunktionaaliset" eroja hoitoryhmien välillä ei havaittu.
Italialaisessa ei satunnaistetussa tutkimuksessa «Rota E, Evangelista A, Ciccone G ym. Effectiveness...»3 384 päänsärystä, niska- ja/tai olkapääkivusta kärsivää työntekijää jaettiin kahteen tutkimusryhmään. Näistä toinen (ryhmä 1) sai harjoitus- ja opetuksellisen intervention (rentoutus- ja asentoharjoitukset ja visuaalisen palautteen käyttö). 6 kuukauden jälkeen toinen ryhmä (ryhmä 2) sai saman intervention. Oireita arvioitiin 20 kohdan tarkistuslistalla (muun muassa päänsäryn, niska- ja olkapääkivun arvio, yleistyneen ahdistusoireyhtymän ja depression esiintyvyys). Arvio tehtiin alussa ja 6 ja 12 kuukauden kuluttua. 6 kuukauden kohdalla oireiden todennäköisyys oli alhaisempi ryhmässä 1 (OR 0,69; 95 % luottamusväli 0,56–0,85) verrattuna 2. ryhmään. 12 kuukauden kohdalla oireiden esiintyvyydessä ei ollut eroa (OR 0,80; 95 % luottamusväli 0,64–1,00).
Lindell ym. «Lindell O, Johansson SE, Strender LE. Subacute and...»4 tutkivat potilaita, joilla oli subakuutti (sairausloma 43–84 vuorokautta) tai krooninen (sairausloma 85–730 vuorokautta) epäspesifi selkä- tai niskakipu. Kognitiivis-behavioraalista kuntoutusta verrattiin tavanomaiseen hoitoon. 125 potilasta satunnaistettiin joko kuntoutus- tai tavanomaisen hoidon ryhmään. Tulosmuuttujina käytettiin 18 kuukauden seuranta-aikana työhön paluuta, sairauspoissaolopäiviä ja käyntejä terveydenhuollossa.
Ryhmien välille ei tullut eroa työhön paluussa, sairauspoissaolopäivien tai terveydenhuollon käynneissä 18 kuukauden seurannassa, vaikka ne vähenivät nopeammin kuntoutusryhmässä (6 kuukauden seuranta). Subakuuteista potilaista työhön paluu oli todennäköisempää kuntoutusryhmässä (hazard ratio 3,5; 95 % luottamusväli 1,001–12,2). Tässä ryhmässä sairauspoissaolopäivät pysyivät samalla tasolla ryhmissä 18 kuukauden ajan, mutta vähenivät merkittävästi nopeammin kuntoutusryhmässä 6 kuukauden aikana, ja niitä oli 31 vuorokautta vähemmän kolmannessa 6 kuukauden jaksossa. Kroonisten potilaiden joukossa ei ollut eroa työhön paluun mittareissa eikä sairauspoissaolopäivien kokonaismäärässä. Tässä ryhmässä käynnit terveydenhuollossa pysyivät samalla tasolla kaikissa ryhmissä 18 kuukauden ajan, mutta vähenivät merkittävästi nopeammin kuntoutusryhmässä, ja kolmannella kaudella niitä oli vain puolet toiseen ryhmään verrattuna (ei tilastollisesti merkitsevä ero).
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentit:
Sovellettavuutta suomalaiseen väestöön heikentää kaikissa tutkimuksissa joko erilaisten potilaiden liittäminen samaan tutkimukseen tai satunnaistamisen/sokkouttamisen puute.