Takaisin

Hormonihoito vaihdevuosien univaikeuksissa

Näytönastekatsaukset
Päivi Polo
3.12.2015

Näytön aste: A

Hormonihoito helpottaa unioireita muiden vaihdevuosioireiden ohella.

Etenevässä satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa lumekontrolloidussa cross-over-tutkimuksessa «Polo-Kantola P, Erkkola R, Helenius H ym. When doe...»1 selvitettiin hormonihoidon (transdermaalinen estrogeeni, joko laastari tai geeli) vaikutusta koettuun unen laatuun. Yhteensä 63 (keski-ikä 56,4 vuotta, vaihteluväli 47–65 vuotta) aikaisemmin tervettä, vaihdevuodet ylittänyttä naista rekrytoitiin lehti-ilmoituksella. Poissulkukriteereinä olivat aikaisempi vakava perussairaus, kuten neurologinen, sydän- ja verisuonisairaus, endokrinologinen tai psykiatrinen sairaus. Tutkimukseen ei myöskään sisällytetty naisia, joilla oli kolesterolilääkitys tai aikaisemmin sairastettu pahanlaatuinen kasvain, tai naisia, jotka käyttivät runsaasti alkoholia tai tupakoivat yli 10 savuketta päivässä. Naiset eivät saaneet käyttää hormonihoitoa (käytöstä tuli olla kulunut vähintään 5 kuukautta).

Naiset satunnaistettiin 2 ryhmään, joista toinen sai aluksi estrogeenia ja toinen lumetta 3 kuukauden ajan. Sen jälkeen molemmat ryhmät saivat lumelääkitystä kuukauden ajan hoitovaikutuksen kumoamiseksi. Tämän jälkeen ryhmät vaihdettiin ristiin 3 kuukauden uuteen hoitoperiodiin. Näin kaikki tutkittavat saivat tutkimuksen jossakin vaiheessa estrogeenia ja jossakin vaiheessa lumetta.

Unen laatua selvitettiin 8:lla Visual Analogue Scale -kysymyksellä (VAS; yleinen unen laatu, nukahtamisvaikeus, heräämisien määrä, levoton yöuni, aamuväsymys, yleinen väsymys, yleiseen unen laadun parantuminen ja kuorsaus). Basic Nordic Sleep Questionnaire -kyselyn (BNSQ) avulla määritettiin unettomuuden (0–29 pistettä) ja päiväväsymyksen (0–16 pistettä) yhteispistemäärä. Lisäksi selvitettiin vaihdevuosioireiden esiintyvyyttä (kuumat aallot, hikoilu, pistely- tai puutuneisuustuntemus, sydämentykytys, lihaskivut, huimaus, päänsärky, ahdistuneisuus, masentuneisuus, muistiongelmat tai uniongelmat) 14 päivän ajan sekä alkumittausajankohtana että molempien 3 kuukauden lääkityksen loppupäivien aikana. Masentuneisuus mitattiin Beckin masennuskyselyllä (BDI). Tutkimuksen alussa ja kuluessa naisilta mitattiin seerumin estradiolin (E2) ja follikkelia stimuloivan hormonin (FSH, > 30 IU/L alussa) pitoisuus vaihdevuositilan ja hoitomyöntyvyyden varmistamiseksi.

Kaikki naiset jatkoivat 7 kuukauden seurannan loppuun. Estrogeenikorvaushoito paransi kaikkia unen osa-alueita (p < 0,001) lumeeseen verrattuna. Ainostaan kuorsaukseen sillä ei ollut vaikutusta (p = 0,101). Estrogeeni helpotti vaihdevuosioireista kuumia aaltoja (p < 0,001), hikoilua (p < 0,001), uniongelmia (p < 0,001) ja päänsärkyä (p = 0,014). Vaihdevuosioireiden helpottuminen estrogeenilla oli yhteydessä estrogeenin unta parantavaan vaikutukseen (VAS-skaala) erityisesti kuumien aaltojen (r: vaihteluväli 0,31–0,48, p = 0,013 – < 0,001), hikoilun (r: vaihteluväli 0,27–0,55, p = 0,032 – < 0,001), sydämentykytyksen (r: vaihteluväli 0,26–0,35, p = 0,038–0,004), lihaskipujen (r: vaihteluväli 0,26–0,34, p = 0,037–0,006), ahdistuneisuuden (r: vaihteluväli 0,33–0,37, p = 0,008–0,003), masentuneisuuden (r: vaihteluväli 0,28–0,31, p = 0,023–0,013) ja muistihäiriöiden (r: vaihteluväli 0,35–0,52, p = 0,003 – < 0,001) osalta. Askeltavan regressioanalyysin mukaan estrogeenin unta parantava vaikutus liittyi estrogeenilla helpottuneisiin vaihdevuosioireisiin. Kuumien aaltojen helpottuminen liittyi yleiseen unen laadun parantumiseen (p = 0,007), nukahtamisvaikeuksien (p = 0,006), heräämisien määrän (p < 0,001), levottoman yöunen (p < 0,001) ja aamuväsymyksen vähentymiseen (p = 0,0013). Hikoilun vähentyminen liittyi vähentyneeseen yleiseen väsymykseen (p < 0,001). Ahdistuneisuuden väheneminen (p = 0,040) ja sydämentykytyksen väheneminen (p = 0,041) liittyivät yleiseen unen laadun parantumiseen. Koko ryhmän BNSQ-unettomuuspistemäärä oli yhteydessä vain yhteen estrogeenin parantavaan univaikutukseen: unettomuudesta kärsivät kokivat estrogeenin helpottavan nukahtamista (r = 0,26, p = 0,040). Päiväväsymys (BNSQ) ei yhdistynyt mihinkään estrogeenin unta parantavaan vaikutukseen.

Tutkimuksen perusteella unen laatu estrogeenihoidon aikana parani erityisesti, jos naisten kokemat vaihdevuosioireet myös helpottuivat. Niinpä lisäanalyysissä selvitettiin unen laatua 15 naisen ryhmässä, jotka ilmoittivat sekä estrogeeni- että lumeajankohtana 14 päivän seurannan ajan olevansa vaihdevuosioireiden suhteen lähes oireettomia (alle 1 pistettä päivässä, oireskaala 0–5; 0 = ei oireita, 5 = voimakkaat oireet). Myös näiden oireettomien naisten ryhmässä estrogeenihoito paransi unen laatua: yleinen unen laatu parani (p = 0,019) ja aamuväsymys väheni (p = 0,040). Myös muut unen laadun kysymykset osoittivat estrogeenihoidon olevan myönteistä, mutta tilastollinen merkitys jäi juuri ja juuri osoittamatta. Vasomotorisesti oireettomilla BNSQ-kyselyllä määritetty unettomuus ennusti koko ryhmää paremmin estrogeenin parantavaa univaikutusta: unettomuudesta kärsivät vasomotorisesti oireettomat ilmoittivat estrogeenin parantavan yleistä unitilaa (r = 0,67, p = 0,007), helpottavan nukahtamista (r = 0,65, p = 0,009), vähentävän heräämisien määrää (r = 0,76, p = 0,001) ja parantavan levotonta yöunta (r = 0,62, p = 0,013).

Tutkimuksen loppupäätelmä oli, että estrogeenihoito helpottaa useita koettuja uniongelmia. Hoidon tärkeimpänä vaikutusmekanismina oli vaihdevuosioireiden, erityisesti kuumien aaltojen ja hikioireiden helpottuminen. Myös niillä naisilla, joilla oli uniongelmia ilman koettuja vaihdevuosiin liittyviä vasomotorisia oireita, unen laatu parani.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kyseessä oli etenevä kaksoissokkotyö, jossa otettiin laajasti huomioon mahdolliset sekoittavat tekijät, muun muassa perussairaudet ja elämäntapatekijät. Tutkimusryhmän koko oli kuitenkin vain kohtalainen, mikä ilmeisesti vaikutti muun muassa oireettomien naisten alaryhmäanalyysiin. Tutkimuksen «Polo-Kantola P, Erkkola R, Helenius H ym. When doe...»1 laadun ja sovellettavuuden arvioi Markku Partinen.

Tutkimus «Hays J, Ockene JK, Brunner RL ym. Effects of estro...»2 oli osa laajaa The Women's Health Initiative -tutkimusta (WHI), joka oli etenevä, satunnaistettu, lumekontrolloitu kaksoissokkotutkimus. Tutkimuksen tässä osiossa selvitettiin hormonihoidon vaikutusta elämänlaatuun. Kaikkiaan 16 608 postmenopausaalista, iältään 50–79-vuotiasta naista (keski-ikä 63 vuotta) rekrytoitiin tutkimukseen. Hormonihoitona käytettiin konjugoitua hevosen estrogeenia (conjugated equine estrogen, CEE) 0,652 mg yhdistettynä keltarauhashormoni medroksiprogesteroniasetaattiin (MPA) 2,5 mg. Kyseessä oli jatkuva yhdistelmähoito. Yhteensä 8 506 naista satunnaistettiin aktiiviryhmään. Kontrolliryhmä (8 102 naista) sai lumehoitoa. Elämänlaatua selvitettiin alkutilanteessa ja vuoden kontrollikäynnillä kaikilta naisilta, ja kolmen vuoden kontrollikäynnillä 1 511 naisen alaryhmältä.

Unen laatua tutkittiin tutkimukseen kehitetyllä WHI-unettomuuskyselyllä. Neljä unikysymystä viidestä selvitti nukahtamisen ja unen ylläpidon ongelmia, ja viides kysymys selvitti unen laatua (erittäin rauhallinen – erittäin rauhaton). Kaikki kysymykset olivat 5-asteisia, joten pistemäärä vaihteli 0–20 (0 = huonoin, 20 = paras unen laatu). Uniongelmien esiintyvyyttä selvitettiin viimeisen neljän viikon aikana. Tutkimuksessa selvitettiin myös yleistä elämänlaatua (RAND 36-Item Health Survey), seksuaalitoimintoja, kognitiivista suorituskykyä ja vaihdevuosioireita.

Vuoden seurantakontrollin kohdalla hormonihoidon käyttö paransi unen laatua (etu 0,4 ± 0,1 pistettä skaalalla 0–20, p < 0,001), fyysistä toimintakykyä (etu 0,8 ± 0,2 pistettä skaalalla 0–100, p < 0,001) ja vähensi kipuja (etu 1,9 ± 0,3 pistettä skaalalla 0–100, p < 0,001). Sen sijaan yleiseen terveydentilaan, elinvoimaisuuteen, mielialaan, masentuneisuuteen tai seksuaalitoimintoihin hoidolla ei ollut vaikutusta. Kolmen vuoden seurantakontrollin kohdalla, jolloin tutkimukseen osallistui 1 511 naisen alaryhmä, hormonihoito ei osoittautunut hyödylliseksi elämänlaatua ajatellen. 50–54-vuotiaiden naisten kohdalla (n = 574), jotka kärsivät kohtalaisista – vaikeista vasomotorisista oireista tutkimuksen alkutilanteessa, hormonihoito helpotti vasomotorisia oireita, jolloin näiden naisten unioireetkin helpottivat (1,0 ± 0,4, p = 0,02). Sen sijaan muihin elämänlaatua koskeviin muuttujiin ei tullut muutosta.

Vaikka unioireisissa todettiin tilastollista paranemista, tutkijoiden loppupäätelmä oli, että hormonihoidolla ei saavuteta kliinisesti merkittävää apua elämänlaatuun.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus oli laaja etenevä, lumekontrolloitu tutkimus. Tutkimus osoitti, että hormonihoidon käyttö helpottaa vaihdevuosiin liittyviä unioireita, mutta koska muutokset vaikeusasteskaalassa olivat pienet, ne tulkittiin kliinisesti merkityksettömiksi. Tutkimukseen oli alun perin rekrytoitu pääasiassa yli 60-vuotiaita naisia, joille ei yleisesti hormonihoitoa enää aloiteta. Tutkimustulokset olisivat saattaneet olla toisenlaiset, jos tutkittavat olisivat pääsääntöisesti olleet menopausaalisessa siirtymävaiheessa olevia naisia, siis selvästi alle 60-vuotiaita, ja jos heillä olisi ollut klimakteerisia oireita, joille hormonihoito on pääasiassa suunnattu.

Tutkimuksessa «Gambacciani M, Ciaponi M, Cappagli B ym. Effects o...»3selvitettiin matala-annoksisen estrogeenin (konjugoitu tamman estrogeeni, CEE, 0,3 mg, annosteltiin päivällä) vaikutusta koettuihin uni- ja vaihdevuosioireisiin. Estrogeenihoito yhdistettiin keltarauhashormoniin, joko luonnon progesteroniin (100 mg migronoitu progesteroni, n = 20) tai medroksiprogesteroniasetaattiin (2,5 mg MPA, n = 20). Keltarauhashormoni annosteltiin illalla. Kontrolliryhmä sai pelkkää kalsiumvalmistetta (1 000 mg, n = 20). Tutkimushenkilöt (ikävaihtelu 45–55 vuotta) rekrytoitiin menopaussiklinikalta. Koettuja oireita selvitettiin Greenen vaihdevuosioirekyselyllä (Greene Climacteric Scale), jossa erotettiin eri oirekategoriat: vasomotoriset, somaattiset, psykologiset, masennus-, ahdistuneisuus- ja seksuaaliset oireet. Unen laatua ja vasomotorisia oireita tutkittiin Visual Analogue Scale lomakkeilla (VAS, skaala 0–10). Tutkimukset tehtiin alkutilanteessa sekä 4, 8, ja 12 viikon kuluttua.

Alkutilanteessa Greenen vaihdevuosikyselyoireet olivat kaikissa ryhmissä samanlaiset, eivätkä ne kontrolliryhmällä muuttuneet seurannan kuluessa. Sen sijaan hormoniryhmällä verrattuna kontrolliryhmään tai vastaavaan alkumittaukseen kaikki Greenen kyselylomakkeella evaluoidut vaihdevuosioireet helpottuivat (p < 0,05). Eri hormoniryhmien välillä ei ollut eroa. VAS-lomakkeella tutkittaessa sekä kuumat aallot että unen laatu paranivat molemmissa hormoniryhmissä verrattuna kontrolleihin (p = 0,05). Hormoniryhmien välisessä vertailussa todettiin lisäksi, että luonnon progesteroni yhdistettynä estrogeeniin vähensi unioireita MPA-estrogeeniyhdistelmää tehokkaammin (p = 0,05).

Tutkijat päättelivät, että jo matala-annoksinen hormonihoito on tehokas helpottamaan vaihdevuosioireita, ja lisäksi luonnon keltarauhashormoni yhdistettynä estrogeeniin saattaa olla MPA-estrogeeniyhdistelmää tehokkaampi koettujen univaikeuksien hoidossa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus oli satunnaistettu, kontrolloitu seurantatutkimus, jossa käytettiin valideja tutkimusmetodeja. Tutkimuspopulaatio oli valikoitu menopaussiklinikan potilaista, joka on sopiva tutkimusjoukko: vaihdevuosioireiset naiset, joille hormonihoito tulee suunnata. Vaikka tutkimusjoukko oli pieni, todettiin kuitenkin ero hoidettujen potilaiden ja kontrollihenkilöjen ja jopa eri hormonivalmisteiden välillä. Tutkimus on tärkeä, sillä se osoitti selvästi, että jo matala-annoksinen hormonihoito helpottaa vaihdevuosiin liittyviä unioireita.

Tutkimus «Kravitz HM, Zhao X, Bromberger JT ym. Sleep distur...»4 tarkasteli menopaussiin (vaihdevuodet) liittyviä unihäiriöitä. Erityisenä kiinnostuksen kohteena oli selvittää, miten menopaussiin siirtyminen vaikuttaa unihäiriöiden esiintymiseen. Tutkimus oli amerikkalaisen Study of Women's Health Across the Nation (SWAN) -tutkimuksen seurantatutkimus, johon osallistui 3 045 valkoihoista, afroamerikkalaista, kiinalaista, japanilaista ja latinalais-amerikkalaista 42–52-vuotiasta naista. Koska ikä ja rotu tai etnisyys saattavat olla oireiden esiintyvyydessä tärkeitä tekijöitä, ne otettiin analyysissä huomioon. Tutkimuksen alkaessa naiset olivat joko premenopausaalisia (vaihdevuosia edeltävä ajankohta) tai alku-perimenopausaalisia (vaihdevuosivaiheen alkuvaihe). Menopausaalinen tila määritettiin kolmen muuttujan avulla: klimakteeriset vasomotoriset oireet (subjektiivinen), kuukautisten esiintyminen ja seerumin hormonipitoisuudet (follikkelia stimuloiva hormoni FSH ja estradioli E2).

Subjektiivisten unihäiriöiden, nukahtamisvaikeuksien, unen katkonaisuuden ja liian aikaisen aamuheräämisen esiintyvyyttä selvitettiin 2 viikon ajan sekä alkutilanteessa että 7 vuosittaisena mittausajankohtana. Uniongelmien esiintymistiheyttä mitattiin 5-kohtaisella asteikolla (1 = ei uniongelmaa, 2 = harvemmin kuin kerran viikossa, 3 = kerran tai kahdesti viikossa, 4 = kolme tai neljä kertaa viikossa ja 5 = viisi kertaa viikossa tai useammin). Lopullisissa analyyseissä käytettiin kaksikohtaista luokitusta: "ei" (< 3 kertaa viikossa) ja "kyllä" (≥ 3 kertaa viikossa). Uniongelmien yhteyttä vaihdevuosiin siirtymävaiheeseen selvitettiin. Naisten menopausaalitila jaettiin 6 ryhmään: 1) premenopausaaliset, 2) alku-perimenopausaaliset, 3) loppu-perimenopausaaliset, 4) postmenopausaaliset, 5) kirurgisesti postmenopausaaliset ja 6) ei tiedossa (joko pre- tai perimenopausaalinen hormonihoidon käyttäjä).

Ikävakioidussa analyysissä menopaussi lisäsi kaikkia unihäiriöitä. Premenopausaalisiin verrattuna nukahtamisvaikeus lisääntyi alku-perimenopausaalisilla (OR 1,36; 95 % luottamusväli 1,11–1,67), myöhäis-perimenopausaalisilla (OR 1,95; 95 % luottamusväli 1,45–2,63), postmenopausaalisilla, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa (OR 2,35; 95 % luottamusväli 1,75–3,17) ja kirurgisesti postmenopausaalisilla, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa (OR 3,34; 95 % luottamusväli 2,13–5,23). Unen katkonaisuus lisääntyi premenopausaalisiin verrattuna alku-perimenopausaalisilla (OR 1,41; 95 % luottamusväli 1,21–1,63), myöhäis-perimenopausaalisilla (OR 2,39; 95 % luottamusväli 1,92–2,97), postmenopausaalisilla, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa (OR 2,24; 95 % luottamusväli 1,79–2,80), kirurgisesti postmenopausaalisilla, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa (OR 2,52; 95 % luottamusväli 1,73–3,67), postmenopausaalisilla hormonihoitoa käyttävillä (OR 1,44; 95 % luottamusväli 1,0–1,98) ja kirurgisesti postmenopausaalisilla, jotka käyttivät hormonihoitoa (OR 1,90; 95 % luottamusväli 1,23–2,92). Liian aikainen aamuherääminen lisääntyi premenopausaalisiin verrattuna alku-perimenopausaalisilla (OR 1,20; 95 % luottamusväli 1,00–1,44), myöhäis-perimenopausaalisilla (OR 1,93; 95 % luottamusväli 1,48–2,50), postmenopausaalisilla, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa (OR 1,54; 95 % luottamusväli 1,18–2,01), kirurgisesti postmenopausaalisilla, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa (OR 2,05; 95 % luottamusväli 1,34–3,12) ja kirurgisesti postmenopausaalisilla hormonihoitoa käyttävillä (OR 1,93; 95 % luottamusväli 1,19–3,13). Postmenopausaalisilla hormonihoidon käyttäjillä ei ollut eroa nukahtamisvaikeudessa ja liian aikaisessa aamuheräämisessä premenopausaalisiin verrattuna.

Vasomotoriset oireet lisäsivät kaikkia unihäiriöitä vaikeusasteestaan huolimatta: verrattuna oireettomiin naisiin harvemmin esiintyneet (< 6 päivänä kahden seurantaviikon aikana) oireet lisäsivät nukahtamisvaikeutta (OR 1,86; 95 % luottamusväli 1,59–2,18), unen katkonaisuutta (OR 1,68; 95 % luottamusväli 1,51–1,87) ja liian aikaista aamuheräämistä (OR 1,70; 95 % luottamusväli 1,49–1,94). Voimakkaammat vasomotoriset oireet (6–14 päivänä 2 seurantaviikon aikana) lisäsivät selvästi unioireiden riskiä: nukahtamisvaikeus (OR 5,28; 95 % luottamusväli 4,44–6,28), unen katkonaisuus (OR 4,89; 95 % luottamusväli 4,29–5,58) ja liian aikainen aamuherääminen (OR 3,89; 95 % luottamusväli 3,34–4,52).

Tuloksia tarkasteltiin vielä lisäksi monimuuttujamallin avulla, jossa käytettiin lukuisia kovariaatteja (muun muassa depressiivisyys, ahdistuneisuus, yövirtsaaminen, fyysiset oireet, kivut, BMI, tupakointi ja koulutus). Vaihdevuosien edetessä nukahtamisvaikeudet lisääntyivät myöhäis-perimenopausaalisilla (OR 1,49; 95 % luottamusväli 1,08–2,06), postmenopausaalisilla, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa (OR 1,77; 95 % luottamusväli 1,29–2,44) ja kirurgisesti postmenopausaalisilla, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa (OR 2,05; 95 % luottamusväli 1,21–3,49). Unen katkonaisuus lisääntyi alku-perimenopausaalisilla (OR 1,26; 95 % luottamusväli 1,08–1,47), myöhäis-perimenopausaalisilla (OR 1,96; 95 % luottamusväli 1,56–2,46), postmenopausaalisilla, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa (OR 1,78; 95 % luottamusväli 1,42–2,23) sekä kirurgisesti postmenopausaalisilla, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa (OR 2,04; 95 % luottamusväli 1,38–3,03). Sen sijaan liian aikainen aamuherääminen väheni myöhäis-perimenopaussista postmenopaussiin mentäessä. Postmenopausaalisten riskissä ei ollut eroa siitä huolimatta, että he eivät käyttäneet hormonihoitoa.

Hormonihoitoa käyttävillä (sekä luonnollisesti että kirurgisesti postmenopausaalisilla) naisilla unihäiriöitä ei ollut premenopausaalisia naisia enempää, eli he hyötyivät selvästi hormonihoidon käytöstä verrattuna niihin postmenopausaalisiin naisiin, jotka eivät hormonihoitoa käyttäneet. Kuumien aaltojen esiintyminen yhdistyi kaikkiin unihäiriöihin myös monimuuttujamallissa; lisäksi voimakkaammat oireet omaavilla oli suurin riski kaikkiin unihäiriöihin. Matalammat E2-pitoisuudet liittyivät sekä nukahtamisvaikeuksiin että ja unen katkonaisuuteen. Korkeat FSH-pitoisuudet liittyivät unen katkonaisuuteen. Rodulla tai etnisyydellä oli vaikutusta unen katkonaisuuteen ja liian aikaisen aamuheräämisen esiintymiseen: valkoihoiset naiset kärsivät muita etnisiä ryhmiä useammin unen katkonaisuudesta ja verrattuna latinalaisamerikkalaisiin naisiin he kärsivät myös useammin liian aikaisesta aamuheräämisestä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus oli laaja väestöpohjainen seurantatutkimus, jossa menopaussistatus jaettiin eri kategorioihin. Tutkimus osoitti selvästi, että hormonihoidon käyttö helpottaa vaihdevuosiin liittyviä unioireita.

Tutkimus «Welton AJ, Vickers MR, Kim J ym. Health related qu...»5 oli osa laajaa kansainvälistä The Women's International Study of Long Duration Oestrogen after Menopause (WISDOM) -tutkimusta, joka tehtiin Iso-Britannian, Australian ja Uuden Seelannin alueella. Tutkimus oli etenevä, satunnaistettu, lumekontrolloitu tutkimus. Postmenopausaalisia naisia (ikä 50–69 vuotta) satunnaistettiin saamaan tablettimuotoista hormonihoitoa (konjugoitu hevosen estrogeeni, CEE, 0,652 mg yhdistettynä medroksiprogesteroniasetaattiin, MPA, 2,5/5,0 mg, n = 1 862) tai lumetta (n = 1 859). Lopulliseen aineistoanalyysiin saatiin tiedot 1 043 hormonihoitoa saavalta ja 1 087 lumehoitoa saavalta naiselta. Tutkimuksen oli tarkoitus kestää 10 vuotta alkaen vuodesta 1999, mutta se jouduttiin keskeyttämään ennenaikaisesti vuonna 2002, jolloin toisen laajan satunnaistetun hormonihoitotutkimuksen The Women's Health Initiative (WHI):n epäedulliset terveysvaikutustulokset julkaistiin.

Elämänlaatua selvitettiin the Women's Health Questionnaire -kyselylomakkeella (WHQ), joka käsitti 33 kysymystä. Kysymysten perusteella muodostettiin kahdeksan oirekategoriaa: masentuneisuus (7 kysymystä), somaattiset oireet (7 kysymystä), muisti ja keskittymiskyky (3 kysymystä), vasomotoriset oireet (2 kysymystä), ahdistuneisuus ja pelot (4 kysymystä), seksuaalitoiminnot (3 kysymystä), uniongelmat (3 kysymystä) ja kuukautisongelmat (4 kysymystä). Lisäksi erilaisia vaihdevuosiin liittyviä kysymyksiä selvitettiin 28 erillisellä kysymyksellä, muun muassa unettomuuskysymyksellä. Masentuneisuutta selvitettiin Center for Epidemiologic Studies Depression Scale -skaalalla (CES-D) ja elämänlaatua European Quality of Life -kyselylomakkeella (EuroQol).

Vuoden seurannan jälkeen hormonihoitoa käyttävien vasomotoriset oireet (ero vuoden kohdalla 0,09; 95 % luottamusväli 0,07–0,12, p < 0,001), unioireet (ero vuoden kohdalla 0,05; 95 % luottamusväli 0,02–0,07, p < 0,001) ja seksuaaliset ongelmat (ero vuoden kohdalla 0,05; 95 % luottamusväli 0,02–0,08, p < 0,001) olivat lumehoitoa saaviin verrattuna paremmat (WHQ-kyselykaavake). Hormonihoitoa käyttävillä oli myös vähemmän kuumia aaltoja (ero vuoden kohdalla -15; 95 % luottamusväli -18 – -12, p < 0,001), yöhikoilua (ero vuoden kohdalla -9; 95 % luottamusväli -13 – -6, p < 0,001), unettomuutta (ero vuoden kohdalla -6; 95 % luottamusväli -10 – -2, p < 0,001), nivel- ja lihaskipuja (ero vuoden kohdalla -7; 95 % luottamusväli -11 – -2, p < 0,001) ja emättimen ja synnytinelinten kuivuutta (ero vuoden kohdalla -5; 95 % luottamusväli -8 – -2, p < 0,001), mutta enemmän emättimen valkovuotoa (ero vuoden kohdalla -9; 95 % luottamusväli 7–12, p < 0,001) ja rintojen pingotusta (ero vuoden kohdalla 9; 95 % luottamusväli 6–11, p < 0,001). Muissa oireissa ei hoitoryhmien välillä ollut eroa.

Tutkimuksen loppupäätelmä oli, että yhdistelmähormonihoito, vaikkakin aloitettuna useita vuosia vaihdevuosien jälkeen, saattaa parantaa elämänlaatua.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus oli laaja etenevä, lumekontrolloitu tutkimus. Tutkimus osoitti selvästi, että hormonihoidon käyttö helpottaa vaihdevuosiin liittyviä oireita, muun muassa unioireita. Tämä tuli esiin huolimatta menopaussista kuluneesta pidemmästäkin viiveestä. Tutkimuksessa käytettiin monipuolisia, validoituja elämänlaatumittareita.

Tutkimus oli etenevä, satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus «Gambacciani M, Rosano G, Cappagli B ym. Clinical a...»6, jossa selvitettiin matala-annoksisen estradiolin (17b-estradiol 1 mg/vrk) ja siihen yhdistetyn keltarauhashormoni drospirenonin (2 mg/vrk) vaikutusta muun muassa menopausaalisiin oireisiin. Kontrolliryhmän naiset käyttivät kalsiumia (100 mg/vrk). Yhteensä 70 postmenopausaalista naista satunnaistettiin hoitoryhmiin (kussakin n = 35 naista) 3 kuukauden ajaksi, ja heitä seurattiin 3 viikon välein. Menopaussivaiheen määritelmänä oli vähintään vuoden amenorrhea (kuukautisten puuttuminen) sekä FSH > 40 U/l ja E2 < 25pg/ml. Oirekyselynä käytettiin WHQ-kyselylomaketta, jonka avulla osallistujien tila arvioitiin sekä alkutilanteessa että 6 ja 12 viikon kohdalla.

Tutkimuksessa todettiin, että hormonihoito helpotti kaikkia vaihdevuosioireita (unioireet, vasomotoriset, somaattiset ja seksuaaliset oireet, ahdistuneisuus tai pelot ja masentuneisuus) verrattuna sekä alkutilanteeseen että kontrolliryhmän oireisiin.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus oli etenevä, satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus, jossa käytettiin valideja tutkimusmetodeja. Tutkimusjoukko oli kohtalaisen pieni, mutta riittävä. Tutkimus on tärkeä, sillä se osoitti selvästi, että jo matala-annoksinen hormonihoito helpottaa vaihdevuosiin liittyviä unioireita.

Kirjallisuutta

  1. Polo-Kantola P, Erkkola R, Helenius H ym. When does estrogen replacement therapy improve sleep quality? Am J Obstet Gynecol 1998;178:1002-9 «PMID: 9609575»PubMed
  2. Hays J, Ockene JK, Brunner RL ym. Effects of estrogen plus progestin on health-related quality of life. N Engl J Med 2003;348:1839-54 «PMID: 12642637»PubMed
  3. Gambacciani M, Ciaponi M, Cappagli B ym. Effects of low-dose, continuous combined hormone replacement therapy on sleep in symptomatic postmenopausal women. Maturitas 2005;50:91-7 «PMID: 15653005»PubMed
  4. Kravitz HM, Zhao X, Bromberger JT ym. Sleep disturbance during the menopausal transition in a multi-ethnic community sample of women. Sleep 2008;31:979-90 «PMID: 18652093»PubMed
  5. Welton AJ, Vickers MR, Kim J ym. Health related quality of life after combined hormone replacement therapy: randomised controlled trial. BMJ 2008;337:a1190 «PMID: 18719013»PubMed
  6. Gambacciani M, Rosano G, Cappagli B ym. Clinical and metabolic effects of drospirenone-estradiol in menopausal women: a prospective study. Climacteric 2011;14:18-24 «PMID: 20979461»PubMed