Takaisin

Nuorten viivästynyt unijakso (DSPS), melatoniini ja kirkasvalo

Näytönastekatsaukset
Outi Saarenpää-Heikkilä
3.12.2015

Näytön aste: C

Melatoniini yhdistettynä kirkasvalohoitoon ei liene tehokkaampi kuin molemmat erikseen tai lumehoito nuorten viivästyneen unijakson (DSPS) lyhytkestoisessa hoidossa, mutta pitkäkestoinen yhdistelmähoito saattaa olla tehokkaampi kuin hoitamatta jättäminen.

Norjassa tehdyssä tutkimuksessa «Saxvig IW, Wilhelmsen-Langeland A, Pallesen S ym. ...»140 DSPS:aa (viivästynyt unijakso) potevaa nuorta (16–25-vuotiaita; diagnoosi varmistettu unipäiväkirjalla) satunnaistettiin 4 hoitoryhmään: kirkasvalohoito, melatoniini, näiden yhdistelmä tai lumehoito, johon kuului lumelääke ja punasävyinen himmeä valo. Tutkittavat täyttivät unipäiväkirjaa ja kyselylomakkeita (PSQI, Bergenin unettomuusasteikko). Osallistujille tehtiin aktigrafia ja heiltä mitattiin DLMO (dim light melatonin onset, melatoniinin nousuajankohta hämärässä) ennen tutkimuksen alkua ja 2 viikon kuluttua. Ryhmät saivat ohjeeksi herätä ensimmäisenä aamuna spontaanisti ja sen jälkeen aikaistaa nukahtamista tunnilla joka aamu toivottuun heräämisaikaan asti. Valohoitoa annettiin heti heräämisen jälkeen 30–45 minuuttia (kirkasvalo: 10 000 luksia, 50 cm; lumevalo: 400 luksia, 50 cm). Melatoniini 3 mg tai lumelääke otettiin 12 tuntia heräämisestä, ei kuitenkaan ennen klo 20:ta. Nukkumisajankohtaa ei ohjeistettu.

Kaikissa ryhmissä nukahtamisaika aikaistui merkitsevästi (0,5–1 tunti), nukahtamisviive lyheni (10–20 minuuttia), unen kesto lyheni niin unipäiväkirjan kuin aktigrafiankin mukaan ja DLMO aikaistui merkitsevästi. Näin kävi siis myös lumeryhmässä. Kirjoittajat spekuloivat, että lumeryhmä on kuitenkin altistunut valolle (lumevalo, luonnon valo), mikä voisi selittää löydöstä. Toisaalta behavioraalinen ohjeistus heräämisajankohdan systemaattisesta aikaistuksesta nähtiin odotettua tehokkaampana.

Tutkimuksen jatko-osassa kaikki osallistuja satunnaistettiin uudestaan joko yhdistelmähoitoon tai jätettiin hoidotta. Mittaukset tehtiin alussa ja 3 kuukauden kuluttua. Nyt ryhmät erosivat toisistaan merkitsevästi eli hoitoryhmä oli parantanut kuten lyhyessäkin seurannassa, mutta hoitamatta jääneet olivat palanneet vanhaan viivästyneeseen rytmiinsä. Hoitamatta jääneitä ei kuitenkaan ohjeistettu säilyttämään saavuttamaansa rytmiä, joten epävarmuustekijöitä jäi pelkän behavioraalisen ohjaamisen tehottomuudesta pitkäaikaisessa hoidossa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Aineisto oli pienehkö, mikä voi selittää erojen puutetta. Behavioraalista ohjeistusta olisi täytynyt arvioida myös pitkäkestoisessa jatko-osassa. Ei myöskään perusteltu, miksi juuri yhdistelmähoito valittiin avoimen jatkokontrollin hoidoksi.

Kirjallisuutta

  1. Saxvig IW, Wilhelmsen-Langeland A, Pallesen S ym. A randomized controlled trial with bright light and melatonin for delayed sleep phase disorder: effects on subjective and objective sleep. Chronobiol Int 2014;31:72-86 «PMID: 24144243»PubMed