Suomalaisessa tutkimuksessa «Lahti E, Peltola V, Virkki R ym. Development of pa...»1 verrattiin retrospektiivisesti 37 empyeemaa sairastavaa lasta kahteen ryhmään komplisoitumatonta keuhkokuumetta sairastavia lapsia (37 lasta molemmissa ryhmissä). Kuumeen kesto hoidon aloituksesta oli komplisoitumatonta keuhkokuumetta sairastavilla keskimäärin 0,7 vrk (SD 0,6) ja empyeemaa sairastavilla 7,0 vrk (SD 5,3).
CRP-pitoisuus normaalistui hitaammin kuin kehon lämpö, mutta 48 tunnin kuluttua hoidon aloituksesta arvon 120 mg/l ylittävä CRP oli yleisempi empyeeman yhteydessä (herkkyys 86 %, tarkkuus 63 %). Sairaalaan tullessa empyeeman itsenäisiä riskitekijöitä olivat pitkään kestänyt kuume, tihentynyt hengitys, ja vatsan paineluaristus.
Kommentti: Keuhkokuumeen intratorakaalisia komplikaatioita ovat empyeema ja keuhkoabsessi tai nekrotisoiva keuhkokuume. Komplisoidun keuhkokuumeen mahdollisuus tulee arvioida jo hoitoa aloittaessa. Lasten keuhkokuume paranee yleensä nopeasti. Jos paraneminen ei ole käynnistynyt 2 vuorokauden kuluessa, tulee tilanne arvioida uudelleen kliinisen tutkimuksen ja tarvittaessa uuden keuhkokuvan avulla. Tämä suositus on yhdenmukainen brittiläisen «Harris M, Clark J, Coote N ym. British Thoracic So...»2 ja amerikkalaisen «Bradley JS, Byington CL, Shah SS ym. The managemen...»3 suosituksen kanssa.