Hinkuyskän antibioottiprofylaksista on tehty kolme tutkimusta vuoden 1990 jälkeen. Kaksi «De Serres G, Boulianne N, Duval B. Field effective...»1, «Alvarez J, Godoy P, Plans-Rubio P ym. Azithromycin...»2 tutkimusta on retrospektiivisia analyysejä ja yksi on satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu tutkimus «Halperin SA, Bortolussi R, Langley JM ym. A random...»3.
Kanadalaisessa «De Serres G, Boulianne N, Duval B. Field effective...»1 tutkimuksessa selvitettiin erytromysiiniantibioottiprofylaksian tehoa perheissä, joissa esiintyi hinkuyskää. Retrospektiivinen kohorttianalyysi tehtiin 246 perheessä 1.7.1992–1.4.1993. Lääkärin tekemän hinkuyskädiagnoosin perusteella etsittiin potilastapaukset. Diagnoosin perustana oli joko positiivinen B. pertussis -viljelynäyte tai oireena oli ollut vähintään 2 viikon yskä ja ainakin 1 seuraavista oireista: kohtauksittainen yskä, oksennukseen päättyvä yskä, apnea tai hinkuva yskä. Kaikkiaan 387/940 (41 %) henkilöllä oli ollut hinkuyskä.
Perheille, joissa oli ollut hinkuyskätapaus, tehtiin puhelinhaastattelu sekundaaritapausten ja profylaksian selvittämiseksi ajalla 1.–21.4.1993. Jos perheessä oli ollut yksi hinkuyskään sairastunut potilas, esiintyi sekundaaritapauksia 26/39 (65 %) alle 2-vuotiaista lapsista. Sekundaaritapauksia esiintyi 2–4-vuotiailla 29/54 (54 %) ja 5–9-vuotiailla 35/90 (39 %). Sekundaaritapausten lukumäärä oli 71/215 (25 %) perheissä, joissa ei ollut antibioottiprofylaksiaa ja 70/338 (17 %) perheissä, joissa oli käytössä antibioottiprofylaksia. Jos antibioottiprofylaksia oli aloitettu heti ensimmäisen tapauksen ilmaantumisen jälkeen, oli riski sairastua hinkuyskään pienempi, RR 0,11 (95 % luottamusväli 0,06–0,22). Antibioottiprofylaksian antamaan suojaan ei vaikuttanut suojattujen ikä tai rokotustilanne.
Erytromysiiniprofylaksia olisi tämän tutkimuksen mukaan mahdollisesti hyödyllinen, kun halutaan estää taudin leviämistä perheissä, mutta se on tehokkain, kun se annetaan heti ensimmäisen tapauksen ilmaannuttua.
Uudessa-Seelannissa tehdyssä satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa «Halperin SA, Bortolussi R, Langley JM ym. A random...»3 tutkittiin erytromysiiniestolaattiantibioottiprofylaksian tehoa viljelypositiivista hinkuyskää sairastavien lasten perheenjäsenillä.
Tutkimukseen rekrytoitiin 152 lapsen, joilla oli viljelypositiivinen hinkuyskä, kaikki perheenjäsenet (n = 362). Lapset kuuluivat tutkimukseen, jossa verrattiin erytromysiinin 7 vuorokautta kestävää hoitoa 14 vuorokautta kestävään hoitoon. Satunnaistamiseen osallistui yhteensä 135 lasta ja 310 kontaktia. Poissulkukriteereihin kuuluivat raskaus, ikä alle 6 kuukautta, antibioottien käyttö jo etukäteen ja lääkeallergia tutkittavalle antibiootille.
Hoitona annettiin joko erytromysiiniestolaattia 40 mg/kg/vrk jaettuna kolmeen annokseen (maksimi 1 g/vrk) tai lumetta 10 päivän ajan. Satunnaistamisryhmänä olivat yhden perheen kaikki perheenjäsenet.
Tiedot ja näytteet kerättiin kotikäyntien yhteydessä. Tutkittavilta otettiin nenänieluaspiraatti (NPA)-näyte, josta tehtiin B. pertussis -viljely. Verinäytteestä tehtiin serologinen määritys. Oireet ja kliininen tilanne koottiin kyselylomakkeella. Kotikäynnit tehtiin tutkimuksen aloituspäivänä, 7. päivänä, 14. päivänä, 21. päivänä ja 28. päivänä, jolloin seuranta päättyi.
Tulokset arvioitiin niissä ryhmissä, joihin tutkimuspotilaat alun perin satunnaistettiin (intention to treat, ITT). Erytromysiiniryhmässä oli 73 perhettä, joissa oli yhteensä 170 jäsentä, ja lumeryhmässä 79 perhettä, joissa oli yhteensä 192 jäsentä. Ryhmät olivat hyvin samanlaisia, eivätkä perheenjäsenten määrät ja iät eronneet.
Ensisijainen tulos oli erytromysiinin tehokkuus estolääkityksenä. Tämä laskettiin niiden perheenjäsenten lukumääränä, jotka saivat viljelypositiivisen hinkuyskän. Ryhmien välillä ei ollut eroa hengitystieoireiden kehittymisessä perheissä. Tutkimuksessa oli kaikkiaan 20 perheenjäsentä, joille kehittyi sekundaarinen viljelypositiivinen hinkuyskä. Näistä 4 tapausta oli erytromysiiniryhmässä ja 15 lumeryhmässä. Erytromysiinin tehokkuus oli bakteerin eradikaatiossa 67,5 % (95 % luottamusväli 7,6–88,7 %). Kun laskettiin sekundaaritapausten relatiivinen riski erytromysiinillä hoidettujen ryhmässä verrattuna lumeella hoidettujen ryhmään, ITT-analyysissä tulos oli 4/73 (5,5 %) vs. 15/79 (18,9 %), mistä relatiivinen riski oli RR 0,3 (95 % luottamusväli 0,1–0,8) ja NNT = 8.
Haittavaikutuksia erytromysiiniryhmässä esiintyi 49/144 (34,0 %) ja lumeryhmässä 26/166 (15,7 %) (p = 0,0004). Erytromysiini suojasi viljelypositiiviselta hinkuyskältä, mutta hengitystieoireita esiintyi perheissä hoidosta huolimatta.
Kolmas tutkimus «Alvarez J, Godoy P, Plans-Rubio P ym. Azithromycin...»2 on tehty Espanjassa vuosina 2012–2013. Tutkimus on retrospektiivinen analyysi asitromysiinin tehosta ehkäistä hinkuyskän leviämistä perheenjäsenten välillä. Tutkimukseen otettiin mukaan 476 hinkuyskään sairastunutta potilasta ja heidän 1 975 perheenjäsentään. Hinkuyskäpositiiviset potilaat valittiin tutkimukseen Katalonian ja Navarren alueen epidemiologisista tilastoista (ESU, Epidemiologic Surveillance Unit). Hinkuyskään sairastuneiden sairauskertomuksista kerättiin tiedot sairauden kulusta ja hoidosta. Heille soitettiin ja puhelimitse kerättiin tiedot perheenjäsenistä ja heidän antibioottihoidoistaan ja mahdollisista hinkuyskään sairastumisistaan. Kaikilta tutkimukseen osallistuneilta kerättiin tiedot myös hinkuyskärokotustilanteesta. Tutkimukseen valittujen hinkuyskään sairastuneiden potilaiden ikä oli keskimäärin 33,9 (SD ± 20,5) vuotta. Perheenjäsenten joukossa oli alle 1-vuotiaita lapsia 44 (2,2 %), 19–40-vuotiaita oli 685 (34,7 %) ja yli 40-vuotiaita 699 (35,4 %). Antibioottiestolääkityksen asitromysiinillä perheenjäsenistä sai 1 720 (87,1 %). Perheenjäsenet jaettiin vertailuryhmiin sen mukaan, miten nopeasti potilaan taudin toteamisen jälkeen antibioottiestolääkitys oli aloitettu. Jos estolääkitys oli aloitettu 1–7 päivää (309 henkilöä) taudin toteamisen jälkeen, oli estolääkityksen teho 82,3 % (95 % luottamusväli 39,1–94,9 %). 8–14 päivää (544 henkilöä) taudin toteamisen jälkeen aloitettu lääke tehosi 46,4 %:ssa (95 % luottamusväli -8,1–73,4 %) tapauksissa, ja 15–21 päivää (413 henkilöä) toteamisen jälkeen aloitetun estolääkityksen teho oli 11,8 % (95 % luottamusväli -71,5–54,6 %). Tutkimuksessa oli retrospektiivisen asetelman vuoksi paljon puutteita, muun muassa perheenjäsenten infektiota ei suurelta osalta ollut varmistettu laboratoriotutkimuksin.
Kommentti: Vaikka tutkimuksia on tehty vähän ja tulokset ovat vaatimattomia antibioottiestolääkityksen osalta, on useimmissa hinkuyskän hoitosuosituksissa ohjeena antaa antibioottiprofylaksia perheissä, joissa on pieniä rokottamattomia imeväisiä tai henkilöitä, joille voi kehittyä hinkuyskän vakava taudinkuva «Centers for Disease Control and Prevention (CDC). ...»4, «http://www.cdc.gov/mmwr/preview/mmwrhtml/rr5414a1.htm?s_cid=rr5414a1_e»1, «Health Protection Agency. HPA guidelines for the P...»5, «http://www.hpa.org.uk/webc/HPAwebFile/HPAweb_C/1287142671506»2. Suuren riskin yksilöihin kuuluvat alle 1-vuotiaat vauvat, raskaana olevat naiset viimeisessä raskauskolmanneksessa, immunosuppressiivista hoitoa saavat potilaat tai potilaat, joilla on vakava krooninen keuhkosairaus, kuten hengitysvajaus tai kystinen fibroosi.