Norjalais-iranilaisessa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa «Behboudi-Gandevani S, Bidhendi-Yarandi R, Panahi M...»1 haettiin toukokuuhun 2020 mennessä julkaistuja englanninkielisiä alkuperäistutkimuksia, joissa tarkasteltiin GDM:n hoidon vaikutusta perinataalisiin päätetapahtumiin verrattuna tavalliseen raskauden seurantaan. Meta-analyysiin sisällytettiin 10 sisäänottokriteerit täyttävää tutkimusta, joissa oli yhteensä 3 317 GDM:n hoitoa (dieettihoito, ja jos ei vastetta, lääkehoito) saanutta naista ja 4 407 naista, joiden GDM:a ei hoidettu.
GDM diagnosoitiin tutkimuksissa vaihtelevin kriteereihin. Päätetapahtumina tarkasteltiin yhdistettyä äidin lopputulosmuuttujaa (synnytyksen käynnistäminen, sektio, pre-eklampsia) ja yhdistettyä vastasyntyneen lopputulosmuuttujaa (hartiadystokia, makrosomia (> 4 000 g), suuri (LGA) tai pieni (SGA) suhteellinen syntymäkoko, hypoglykemia, hyperbilirubinemia, napaveren kohonnut C-peptiditaso, tehohoidon tarve, ennenaikainen syntymä ja RDS-tauti). Näitä yhdistettyjen päätetapahtumien komponentteja tarkasteltiin myös erikseen.
GDM:n ruokavalio- ja/tai lääkehoito vähensi merkitsevästi sekä yhdistettyä äitien että vastasyntyneen päätetapahtuman riskiä (äidit, OR 0,8, 95 % luottamusväli 0,7–0,8 ja vastasyntyneet, OR 0,7, 95 % luottamusväli 0,6–0,8). Makrosomian, LGA:n, hartiadystokian, sektion, pre-eklampsian, kohonneen napaveren C-peptidin ja RDS:n riski oli merkitsevästi pienempi GDM:n hoitoa saaneilla, kun taas SGA:n, hypoglykemian, hyperbilirubinemian, ennenaikaisuuden ja tehohoidon riskissä ei ollut merkitsevää eroa.
Kommentti: Meta-analyysi osoittaa, että raskauden aikaisen glukoosiaineenvaihdunnan hoito johtaa parempaan perinataaliennusteeseen. Tutkittavien äitien paastoglukoositasot olivat pääosin normaaleja, ja meta-analyysin laatijoiden mukaan tämä voi selittää sen, ettei vaikeampien vastasyntyneen päätapahtumien, kuten hypoglykemian, SGA:n, tehohoidon tarpeen tai ennenaikaisuuden riskiin, nähty vaikutusta.
Uusiseelantilaisten ja australialaisten tutkijoiden tekemään Cochrane-katsaukseen «Martis R, Crowther CA, Shepherd E ym. Treatments f...»2 sisällytettiin yhteensä 10 tammikuuhun 2018 mennessä julkaistua systemaattista GMD:n hoitoa tarkastelevaa Cochrane-katsausta. Näissä 10 Cochrane-katsauksessa oli mukana yhteensä 128 RCT-tutkimusta (17 984 äitiä ja 16 305 vauvaa). Tavoitteena oli tehdä synteesi systemaattisten katsauksien osoittamista GDM:n hoidon hyödyistä ja haitoista perinataaliennusteen kannalta. Yhteensä 6 RCT-tutkimuksessa (n = 2 994) verrattiin elämäntapainterventiota tavanomaiseen raskauden seurantaan, ja todettiin, että interventioryhmässä LGA:n riski oli merkitsevästi pienempi (OR 0,60, 95 % luottamusväli 0,50–0,71). Muiden GDM:n hoitomuotojen ja lopputulosmuuttujien osalta suotuisia vaikutuksia ei pystytty osoittamaan.
Kommentti: Meta-analyysi osoittaa, että GDM:n hoitomuotojen keskinäisestä paremmuudesta ei ole luotettava näyttöä.
Brittiläistutkijoiden systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa «Farrar D, Simmonds M, Bryant M ym. Treatments for ...»3 tarkasteltiin GDM:n yhdistelmähoitomuotojen (dieettihoito ja elämäntapaohjaus ilman tai yhdistettynä lääkehoitoon) ja lääkehoitomuotojen (insuliini-, metformiini- ja glibenglamidihoidot) vaikutusta perinataalisiin päätetapahtumiin. Tutkijat hakivat tietokannoista sekä aiemmista systemaattisista katsauksista satunnaistettuja kontrolloituja GDM:n hoitotutkimuksia (heinäkuuhun 2016 mennessä julkaistuja). Tarkasteltavaksi valittiin RCT-tutkimukset, joissa oli verrattu GDM- tai IGT- (alentunut glukoosin sieto) diagnoosin saaneiden äitien dieetti- tai lääkehoidon vaikutusta tavanomaiseen antenataalihoitoon tai vertailtiin eri hoitomuotojen vaikutusta toisiinsa.
Tutkijat valikoivat meta-analyysiin yhteensä 42 RCT-tutkimusta ja laativat useita meta-analyysejä, joissa hoitomuotojen yhdistelmiä vertailtiin joko tavanomaiseen raskausseurantaan tai hoitomuotoja vertailtiin toisiinsa. GDM oli diagnosoitu tutkimuksissa vaihtelevin kriteerein glukoosirasitustestin avulla. Päätetapahtumina tarkasteltiin seuraavia perinataalikomplikaatioita: gestaatioikä syntyessä, syntymäpaino, makrosomia, LGA, hartiadystokia, ennenaikaisuus, vastasyntyneen hypoglykemia, vastasyntyneen tehohoidon tarve, sektio, pre-eklampsia, raskauden aikainen hypertensio, synnytyksen käynnistys, imukuppi- tai pihtisynnytys ja 5 minuutin Apgar-pisteet.
Tutkijat sisällyttivät 12 RCT-tutkimusta meta-analyysiin, jossa tarkasteltiin dieettihoitoa ja elämäntapaohjausta, tarvittaessa yhdistettynä lääkehoitoon, ja niiden vaikutusta päätetapahtumiin. Yksittäiset RCT-tutkimukset olivat pääosin pieniä, ja osallistujien määrä vaihteli 30:stä 1 000:een.
Meta-analyysi osoitti, että GDM:n hoito vähensi merkitsevästi LGA:n (n. 50 %), makrosomian (n. 50 %), hartiadystokian (60 %), pre-eklampsian (20 %) ja sektion (10 %) riskiä. Tutkijat totesivat kuitenkin, että meta-analyysiin sisällytetyt RCT-tutkimukset olivat pieniä, eikä eri hoitomuotojen vaikuttavuudesta saatu näyttöä.
Kommentti: Meta-analyysi osoittaa, että raskauden aikaisen glukoosiaineenvaihdunnan hoito vaikeusasteesta riippumatta johtaa parempaan perinataaliennusteeseen.