Takaisin

Lantionpohjan lihasharjoittelu synnytyksen jälkeen ja virtsankarkailu

Näytönastekatsaukset
Olavi Airaksinen ja Minna Törnävä
3.2.2017

Näytön aste: B

Lantionpohjan lihasharjoittelu synnytyksen jälkeen ilmeisesti ehkäisee ja hoitaa virtsankarkailua.

Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa «Boyle R, Hay-Smith EJ, Cody JD ym. Pelvic floor mu...»1 arvioitiin raskauden ajan ja synnytyksen jälkeisen lantionpohjan lihasharjoittelun ehkäisevää ja hoitavaa vaikutusta virtsan- ja ulosteenkarkailussa. Katsauksen valittiin 22 sisäänottokriteerit täyttävää tutkimusta, joissa oli 8 485 naista. Tutkimuksissa ohjattu harjoittelu alkoi yleisimmin raskausaikana, vain kolmessa tutkimuksessa (n = 673) harjoittelu alkoi vasta synnytyksen jälkeen.

Katsauksessa todettiin, että raskauden aikana virtsanpidätyskykyiset naiset raportoivat muita harvemmin karkailuoiretta aina puoleen vuoteen saakka synnytyksestä. (RR 0,71, Cl 0,54–0,95). Synnytyksenjälkeisen virtsankarkailun hoitona lantionpohjan lihasharjoittelun läpikäyneet naiset raportoivat 40 % epätodennäköisemmin virtsankarkailua verrattuna kontrolleihin (RR 0,60; 95 % CI 0,35–1,03) vuoden kuluttua synnytyksestä.

Katsauksen yhteenvetona todettiin lantionpohjan lihasharjoittelun ohjaamisen tärkeydestä synnytyksen jälkeen kaikille naisille vaikka näyttö on vähäisempää kuin raskauden aikaisesta harjoittelusta. Pitkäaikaisvaikutuksista on toistaiseksi vain vähän näyttöä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus Suomen terveydenhuoltojärjestelmässä on hyvä, sillä perusterveydenhoidon panos on merkittävä raskauden ja synnytyksen jälkeisessä seurannassa

Kommentti: Katsaukseen valituissa muutamissa tutkimuksissa koehenkilöiden suuri keskeyttäneiden määrä vaikutti heikentävästi riskikertoimeen. Synnytyksen jälkeisestä harjoittelusta on toistaiseksi vähän tutkimuksia.

Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa «Mørkved S, Bø K. Effect of pelvic floor muscle tra...»2 tutkittiin raskauden ajan ja synnytyksen jälkeisen lantionpohjan lihasharjoittelun ehkäisevää ja hoitavaa vaikutusta virtsankarkailuun. Katsaukseen hyväksytystä 22 satunnaistetusta ja kvasikokeellisesta tutkimuksesta (N = 8 089) yhdeksän (n = 4 120) tarkasteli synnytyksen jälkeisen lantionpohjan lihasharjoitteiden tehoa.

5 tutkimuksessa (n = 3 059) tarkasteltiin virtsankarkailun ehkäisyä synnytyksen jälkeisellä lantionpohjan harjoittelulla. Lantionpohjan lihasharjoittelun todettiin ehkäisevän virtsankarkailua tilastollisesti merkitsevästi lyhytaikaisessa seurannassa kolmessa ja pitkäaikaisseurannassa yhdessä tutkimuksessa. Kahdessa tutkimuksessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa harjoittelu- ja verrokkiryhmien välillä.

Katsauksen neljässä tutkimuksessa (n = 1 061) tarkasteltiin synnytyksen jälkeisen lantionpohjan harjoittelun vaikutusta virtsankarkailun hoidossa. Kaikki tutkimukset raportoivat lantionpohjan harjoittelun vähentävän virtsankarkailua tilastollisesti ja kliinisesti merkitsevästi lyhytaikaisessa seurannassa, mutta pitkäaikaisseuran tuloksista ei ole varmuutta.

Katsauksen yhteenvetona todettiin lantionpohjan lihasharjoittelun olevan tehokasta, mikäli siihen sisältyy ohjaus. Ohjatun harjoitusohjelman tulee seurata yleisiä voimaharjoitteluperiaatteita ja sen suositellaan kestävän vähintään kahdeksan viikkoa. Lantionpohjan lihasharjoittelun ohjaus tulisi sisällyttää rutiininomaisesti sekä raskauden aikaiseen että synnytyksen jälkeiseen hoitoon.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus Suomen terveydenhuoltojärjestelmässä on hyvä, sillä perusterveydenhoidon panos on merkittävä raskauden ja synnytyksen jälkeisessä seurannassa.

Yhteenveto: Näiden kirjallisuuskatsausten perusteella lantionpohjan lihasharjoittelu synnytyksen jälkeen on tehokkaampaa kuin vertailuhoito tai hoitamatta jättäminen. Kirjallisuuskatsausten tutkimukset eroavat toisistaan lopputulosmuuttujien, seuranta-ajan ja lihasharjoituksen annostelun suhteen. Korkeatasoisia satunnaistettuja tutkimuksia synnytyksen jälkeisestä harjoittelusta on niukasti. Morkved & Bon kirjallisuuskatsauksen «Mørkved S, Bø K. Effect of pelvic floor muscle tra...»2 perusteella ohjattu lantionpohjan harjoitteluohjelmat vaihtelivat suuresti sisältäen maksivoiman lisäksi nopeus- ja kestävyysharjoitteita. Artikkelissa suositellaan lantionpohjan lihasharjoittelu seuraavasti: 8–12 kerran lihassupistus kestoltaan 6–8 sekuntia, supistuksen jälkeen lihasrentoutus hengitykseen keskittyen. Sarja toistetaan kolmesti päivässä. Lihasvoiman lisäämiseksi harjoittelua tulee tehdä viitenä päivänä viikossa vähintään kahden kuukauden ajan.

Hyvän tuloksen saavuttaminen ja ylläpito vaativat jatkuvaa harjoittelua. Yleisen lihasvoimaharjoittelutiedon perusteella lihaksen suorituskyvyn ylläpito vaatii noin 2–3 kertaa viikossa tapahtuvaa lihasharjoittelua. Lisäksi lihaksen eri lihasvoimaominaisuuksia (maksimi-, kestävyys- ja nopeusvoimaa) tulee harjoittaa, sillä vain harjoitettava ominaisuus kehittyy «Dumoulin C, Glazener C, Jenkinson D. Determining t...»3.

Kirjallisuutta

  1. Boyle R, Hay-Smith EJ, Cody JD ym. Pelvic floor muscle training for prevention and treatment of urinary and fecal incontinence in antenatal and postnatal women: a short version Cochrane review. Neurourol Urodyn 2014;33:269-76 «PMID: 23616292»PubMed
  2. Mørkved S, Bø K. Effect of pelvic floor muscle training during pregnancy and after childbirth on prevention and treatment of urinary incontinence: a systematic review. Br J Sports Med 2014;48:299-310 «PMID: 23365417»PubMed
  3. Dumoulin C, Glazener C, Jenkinson D. Determining the optimal pelvic floor muscle training regimen for women with stress urinary incontinence. Neurourol Urodyn 2011;30:746-53 «PMID: 21661024»PubMed