Takaisin

Fyysisen aktiivisuuden yhteys lonkkamurtumariskiin

Näytönastekatsaukset
Pia Laukkanen ja Maarit Piirtola
16.10.2017

Näytön aste: A

Säännöllinen, vähintään kohtalainen fyysinen harjoittelu on yhteydessä pienempään lonkkamurtumariskiin yli 50-vuotiailla.

Joakimsenin ym. katsauksessa «Joakimsen RM, Magnus JH, Fønnebø V. Physical activ...»1 selvitettiin fyysisen aktiivisuuden yhteyttä lonkkamurtumiin. Kirjallisuuskatsaukseen otettiin 14 tapaus-verrokkitutkimusta ja 4 seurantatutkimusta, joista 3 oli väestötutkimuksia. Tutkimusjoukkojen koko vaihteli muutamasta sadasta useisiin tuhansiin. Lonkkamurtumia oli 6 289 yhteensä. Tutkittujen miesten ja naisten ikä oli 35 vuotta tai enemmän. He asuivat kotona tai laitoksessa. Selvityksen kohteena oli fyysisen aktiivisuuden määrä kotona tai työssä sekä sisällä tai ulkona. Fyysisestä aktiivisuudesta määritettiin tyyppi, intensiteetti, kesto, taajuus ja murtumatapahtumaan kulunut aika. Fyysisen aktiivisuuden kartoitus vaihteli murrosiästä lähtien tapahtuneen fyysisen aktiivisuuden arvioinnista 6 edellisen viikon aikana tapahtuneen liikunnallisuuden arviointiin. Jopa teini-iässä ja nuorena aikuisena toteutettu runsas fyysinen harjoittelu vähentää lonkkamurtumia.

Seisominen, portaiden nousu ja kävely suojaavat lonkkamurtumilta. 9 tutkimuksessa todettiin annosvaikutus. Fyysisesti aktiivisempien riski vähän liikkuviin vaihteli 0,14:sta 0,70:een. Seisominen vähemmän kuin 120 minuuttia päivässä OR oli 7,1 (95 % luottamusväli 2,9–17,0), kun taas seisominen yli 239 minuuttia päivässä OR oli 1,0. Ulkona kävely yli 30 minuuttia päivittäin OR 1,0, kun taas kävely alle 30 minuuttia satunnaisesti OR 1,62 (95 % luottamusväli 0,86–3,06).

Kaikissa tutkimuksissa todettiin fyysisen aktiivisuuden suojaavan lonkkamurtumilta. Fyysisen aktiivisuuden määrä oli kääntäen verrannollinen lonkkamurtumien ilmaantuvuuteen. Tutkimustulosten perusteella näytti siltä, että fyysisellä aktiivisuudella pystytään vähentämään lonkkamurtumariskiä jopa 50 %.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Schmitt ym. katsauksessa «Schmitt NM, Schmitt J, Dören M. The role of physic...»2 mukaan otettiin Medline-tiedostosta vuoden 2000 jälkeen julkaistuja RCT- ja kohorttitutkimuksia, joissa selvitettiin fyysisen aktiivisuuden ja osteoporoosin yhteyttä vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla. Katsaukseen otettiin 7 tutkimusta, 3 RCT-tutkimusta, 1 kontrolloitu ei-satunnaistettu tutkimus ja 3 prospektiivista kontrolloitua tutkimusta. Yhdessä oli mukana myös miehiä, ja siitä on saatavissa vain rajoitetusti tietoa vaihdevuosi-iän ohittaneiden naisten ryhmästä. RCT-tutkimuksissa osallistujien määrä vaihteli 132:sta 320:een. 3 kohorttitutkimuksen osallistujamäärät olivat 25, 10 750 ja 61 200. Fyysisen aktiivisuuden interventiona oli 1 vuoden kestänyt ohjattu harjoitusohjelma tai 5 ohjattua 45 minuuttia kestävää Thai Chi harjoitusta viikossa tai 2 kestoltaan 75 minuutin harjoitusohjelmaa. 2 tutkimuksessa menetelmänä oli kysely fyysisten harjoitteiden määrästä.

2 kohorttitutkimuksessa todettiin käänteinen kliininen yhteys lonkkamurtumilla ja fyysisellä aktiivisuudella. Fyysisesti aktiivisilla henkilöillä oli 50 % matalampi riski lonkkamurtumiin verrattuna fyysisesti inaktiivisiin. Lonkkamurtuman riski kasvoi lineaarisesti fyysisen aktiivisuuden vähenemisen kanssa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Moayyeri ym. katsauksessa «Moayyeri A. The association between physical activ...»3 oli mukana 13 prospektiivista kohorttitutkimusta, jossa päätetapahtumana oli lonkkamurtuma. Mukaan ei otettu alle 40-vuotiaita käsitteleviä tutkimuksia. Osallistujamäärä vaihteli 1 151:stä 93 676:een. Fyysinen aktiivisuus arvioitiin vähäiseksi, kohtalaiseksi tai runsaaksi liikuntamäärän perusteella. Liikuntamäärät vaihtelivat liikuntaa harrastamattomista jopa 3 tuntia päivässä harjoittaviin.

Kohtalainen tai runsas fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä lonkkamurtumien 45 % vähenemään (95 % luottamusväli 31–56 %) miehillä ja 38 % vähenemään (95 % luottamusväli 31–44 %) naisilla. Liikunnan määrä arvioitiin esim. kävelytuntia päivässä tai harjoittelua MET-tuntia (metabolinen ekvivalentti) viikossa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti

Kaatumisriskiä arvioitaessa osoittautui, että riski oli suurentunut sekä fyysisesti inaktiiveilla että erittäin aktiiveilla henkilöillä.

Pripp ym. systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Pripp AH, Dahl OE. The population attributable ris...»4 selvitettiin ravitsemuksen ja elämäntapojen (alkoholin liikakäyttö, vähäinen fyysinen aktiivisuus ja tupakointi) yhteyttä lonkkamurtumariskiin Norjassa. Analyyseissä hyödynnettiin riskitekijätietoja aikaisemmista systemaattisista katsauksista ja meta-analyyseistä. Tarvittaessa hyödynnettiin norjalaisia kohorttitutkimuksia ja norjalaisia tilastorekisteritietoja. Fyysisen aktiivisuuden merkitys analysoitiin erikseen myös miehille ja naisille. Tutkimuksen tulokset suhteutettiin lopuksi norjalaiseen väestöön (population attributable risk, PAR). Tutkijat yrittivät myös selvittää fyysisen aktiivisuuden kausaalisuutta lonkkamurtumiin Hillin kriteereillä (Hill's Criteria for Causaution).

Tutkimuksen mukaan vähäistä fyysistä aktiivisuutta esiintyi Norjassa yksittäisistä riskitekijöistä eniten (27 %), ja se lisäsi yksittäisistä elintavoista eniten lonkkamurtumien riskiä (RR = 1,65; 95 % luottamusväli 1,50–1,81; RR miehille 1,82; 95 % luottamusväli 1,45–2, 27 ja RR naisille 1,61; 95 % luottamusväli 1,45–1,79). Laskennallinen PAR = 0,151. Tutkimuksen mukaan fyysisen aktiivisuuden lisääminen voisi yksin vähentää Norjan vuosittaisista 10 000 lonkkamurtumista noin 1 500 (15 %).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti

Tutkimus perustui arvioiden arvioon, jolloin erilaisten harhojen osuus estimaateissa kertautuu. Tutkimuksesta puuttui kokonaan analyysien virhelähteiden arviointi. Fyysisen aktiivisuuden määritelmää tai fyysisen aktiivisuuden altisteajan yhteyttä lonkkamurtumariskiin ei artikkelissa avattu. Myöskään sitä, puhuttiinko aikuisväestöriskistä vai riskistä koko väestössä ikään katsomatta, ei kerrottu. Ikäryhmäkohtaiset riskiarviot puuttuivat. Hillin kriteerien käyttö jäi epäselväksi.

Rong ym. katsauksessa «Rong K, Liu XY, Wu XH ym. Increasing Level of Leis...»5 selvitettiin fyysisen aktiivisuuden tasoa ja osteoporoottisen lonkkamurtuman riskiä iäkkäillä naisilla. Ennen lokakuuta 2015 julkaistut tutkimukset tunnistettiin PubMed- ja Ovid-tiedostoista. Tehtiin annosriippuvainen meta-analyysi. 14 prospektiivista tutkimusta otettiin mukaan. 9 tutkimuksessa oli merkitsevä yhteys fyysisen aktiivisuuden määrällä ja lonkkamurtumariskillä iäkkäillä naisilla. Mitä suurempi fyysinen aktiivisuus oli, sitä pienempi lonkkamurtumariski (RR = 0,94, 95 % luottamusväli 0,93–0,96). Samankaltaista vaikutusta ei ollut havaittavissa rannemurtumien kohdalla. Fyysisellä aktiivisuudella tarkoitettiin vapaa-ajan liikunnallista aktiivisuutta. Tutkittavien ikä vaihteli 40:sta 79:n ja seuranta-aika 3,6 vuodesta 28 vuoteen. Anti-osteoporoottista lääkitystä ei vakioitu tutkimuksessa. Tutkittavat olivat pääasiassa eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kirjallisuutta

  1. Joakimsen RM, Magnus JH, Fønnebø V. Physical activity and predisposition for hip fractures: a review. Osteoporos Int 1997;7:503-13 «PMID: 9604045»PubMed
  2. Schmitt NM, Schmitt J, Dören M. The role of physical activity in the prevention of osteoporosis in postmenopausal women-An update. Maturitas 2009;63:34-8 «PMID: 19356867»PubMed
  3. Moayyeri A. The association between physical activity and osteoporotic fractures: a review of the evidence and implications for future research. Ann Epidemiol 2008;18:827-35 «PMID: 18809340»PubMed
  4. Pripp AH, Dahl OE. The population attributable risk of nutrition and lifestyle on hip fractures. Hip Int 2015;25:277-81 «PMID: 25907388»PubMed
  5. Rong K, Liu XY, Wu XH ym. Increasing Level of Leisure Physical Activity Could Reduce the Risk of Hip Fracture in Older Women: A Dose-Response Meta-analysis of Prospective Cohort Studies. Medicine (Baltimore) 2016;95:e2984 «PMID: 26986111»PubMed