Systemoidussa katsauksessa «Hoogendoorn WE, van Poppel MN, Bongers PM ym. Syst...»1 havainnoivista tapaus-verrokki- tai kohorttitutkimuksista selvitettiin työhön ja vapaa-aikaan liittyvien psykososiaalisten tekijöiden merkitystä selkäkivun ilmaantumisen riskitekijöinä. Katsaukseen löytyi 11 kohortti- ja kaksi tapaus-verrokkitutkimusta.
Voimakasta näyttöä löytyi sille, että heikko sosiaalinen tuki työpaikalla ja alhainen työtyytyväisyys ovat selkäkivun riskitekijöitä. Riittämätöntä näyttöä löytyi sille, että kova työtahti, korkeat työn laadulliset vaatimukset, alhainen työn sisältö, alhainen työn hallintamahdollisuus ja vapaa-ajan psykososiaaliset tekijät olisivat selkäkivun riskitekijöitä. Kuitenkin heikon sosiaalisen tuen vaikutus työpaikalla oli herkkä pienille muutoksille tämän tekijän luokittelussa, ja alhainen työtyytyväisyys voi liittyä työn psykososiaalisiin tekijöihin ja työn fyysiseen kuormittavuuteen. Lisäksi työn sisällön ja työn hallintamahdollisuuksien yhdistäminen johti voimakkaaseen näyttöön alhaisen työn päätöksentekomahdollisuuksien merkitykseen selkäkivun riskille.
Katsauksen tekijät toteavatkin, että on näyttöä työhön liittyvien psykososiaalisten tekijöiden alaselkäkipuriskiä lisäävästä vaikutuksesta, mutta yksittäisten tekijöiden merkitystä ei voida vielä eritellä.
Systemoituun kirjallisuuskatsaukseen «Hartvigsen J, Lings S, Leboeuf-Yde C ym. Psychosoc...»2 löytyi 40 kohorttitutkimusta työhön liittyvien psykososiaalisten tekijöiden ja alaselkäkivun välisestä yhteydestä. Artikkeleista 10 arvioitiin korkeatasoisiksi.
Kohtuullisesti näyttöä löytyi sille, että alaselkäkivun ja työn kokemisen (esimerkiksi työtyytymättömyys), työjärjestelyjen ja sosiaalisen tuen välillä ei ole yhteyttä. Työstressin ja alaselkäkivun välisestä yhteydestä ei ollut riittävästi näyttöä. Alaselkäkivun seuraamusten (sairauslomat, viivästynyt töihin paluu sairausloman jälkeen, eläkkeelle jääminen) ja työn kokemisen välisestä yhteydestä ei voitu vetää johtopäätöksiä. Vahvaa näyttöä saatiin siitä, että alaselkäkivun seuraamuksilla ja psykososiaalisilla työjärjestelyillä ei ole yhteyttä, ja kohtalaista näyttöä siitä, että alaselkäkivun seuraamuksilla sekä sosiaalisella tuella ja työstressillä ei ole yhteyttä.
Systemoidussa kirjallisuuskatsauksessa «Ramond A, Bouton C, Richard I ym. Psychosocial ris...»3 selvitettiin psykososiaalisten tekijöiden merkitystä akuutin ja kroonisen alaselkäkivun riskitekijöinä valikoimattomassa aikuisväestössä. Katsaukseen löytyi 23 pääosin Euroopassa ja Yhdysvalloissa tehtyä tutkimusta. Yhteensä 16 psykososiaalista riskitekijää analysoitiin kolmessa luokassa: sosiaalinen ja työelämään liittyvä, psykologinen sekä kognitiivis-behavioraalinen.
Yksittäisissä tapauksissa havaittiin masennuksella, psyykkisellä stressillä, passiivisilla selviytymisstrategioilla ja pelko-välttämiskäyttäytymisellä olevan itsenäinen yhteys huonompaan lopputulokseen, mutta useimmilla tekijöillä yhteyttä ei havaittu. Selvimmin lopputulokseen oli sidoksissa potilaan tai hoidon tarjoajan alkuvaiheen arvio selkäkivun pysyvyydestä.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: