Epilepsiat (aikuiset)
Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen yhdistys ry:n asettama työryhmä
21.4.2020
Käypä hoito -suositus «Epilepsiat (aikuiset)»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «Epilepsy (Adults)»2
Määritelmiä
- Epileptinen kohtaus on ohimenevä aivotoiminnan häiriö, jonka syynä on laajuudeltaan vaihtelevalla anatomisella
aivoalueella tapahtuva poikkeava, liiallinen tai synkroninen hermosolujen sähköinen
toiminta.
- Epilepsia on aivojen sairaus, jossa potilaalla on pitkäkestoinen taipumus saada epileptisiä
kohtauksia ja mahdollisesti myös neurologisia, kognitiivisia, psyykkisiä tai sosiaalisia
toimintakyvyn ongelmia
- Epilepsiaoireyhtymä on kokonaisuus, jonka muodostavat epilepsiaan liittyvät oireet (esim. kohtaustyyppi),
kohtausten alkamisikä ja tutkimuslöydökset (esim. EEG-löydös). Kokonaisuus on etiologiastaan
riippumatta samanlainen samaa oireyhtymää sairastavilla.
- Vaikea epilepsia on tila, jossa asianmukaisesta lääkehoidosta huolimatta esiintyy merkittäviä arkielämää
haittaavia epilepsiaan liittyviä oireita, kuten toistuvia kohtauksia, kognitiivisia
tai käyttäytymisen ongelmia, kehityksen hidastumista tai hoidon haittavaikutuksia.
Luokittelu
- Epilepsioiden luokittelu on portaittainen prosessi, jossa ensin määritetään kohtaustyyppi,
sen jälkeen epilepsiatyyppi ja sitten mahdollinen epilepsiaoireyhtymä. EEG:tä käytetään
tukena luokittelussa. Lisäksi määritetään aina myös epilepsian taustasyy ja liitännäissairaudet.
- Paikallisalkuiset kohtaukset alkavat paikallisesti vain yhteen aivopuoliskoon rajoittuvassa hermoverkostossa.
Purkaus voi kuitenkin myöhemmin levitä molempiin aivopuoliskoihin, ja kohtaus voi
edetä tajuttomuus-kouristuskohtaukseksi.
- Yleistyneissä kohtauksissa purkaukset alkavat ja leviävät heti molempiin aivopuoliskoihin ja kliiniset piirteet
ja EEG-löydös ilmentävät molempien aivopuoliskojen tai niiden osien yhtäaikaista aktivoitumista
kohtauksen alusta lähtien.
- Lähtökohdaltaan tuntemattomina pidetään kohtauksia, joista ei ole riittävästi tietoa niiden luokittelemiseksi paikallisalkuiseksi
tai yleistyneeksi.
- Etiologian pohjalta epilepsia luokitellaan rakenteellisen, geneettisen, infektioperäisen, aineenvaihdunnallisen,
immuunivälitteisen tai tuntemattoman syyn aiheuttamaksi.
Hoito
- Hoidon tavoitteena on saavuttaa kohtauksettomuus ilman merkittäviä haittavaikutuksia.
- Epilepsian lääkehoito aloitetaan useimmiten toisen epilepsiakohtauksen jälkeen, koska ensimmäisen kohtauksen
jälkeen aloitettu lääkitys ei vaikuta pitkäaikaisennusteeseen «Ensimmäisen kohtauksen jälkeen aloitettu lääkitys vähentänee kohtauksen uusiutumisriskiä puoleen, mutta pitkäaikaisen kohtauksettomuuden saavuttamisessa ryhmät eivät kuitenkaan eroa toisistaan.»B. Perustelluista syistä lääkehoito voi olla aiheellinen jo ensimmäisen kohtauksen
jälkeen.
- Lääkehoidon aloittamisen perusteista keskustellaan aina potilaan kanssa ja hänen kanssaan
tehdään yhteinen hoitosuunnitelma, johon myös hän on valmis sitoutumaan. Epilepsialääkitystä
ei siten yleensä tule aloittaa päivystystilanteessa.
- Epilepsiadiagnoosin tekemiseen ja lääkityksen aloittamiseen liittyy aina hoidonohjaus,
jossa käydään läpi lääkehoidon toteuttaminen, epilepsian vaikutukset ja mahdolliset
rajoitukset jokapäiväiseen elämään, työ- ja ajokykyyn sekä sosiaaliturvan tarve.
- Epilepsian lääkehoito valitaan epilepsiatyypin mukaisesti. Lääkevaihtoehtoja on käsitelty
Käypä hoito -suosituksen kokonaisessa versiossa.
- Lääkityksen lopettamisen edellytyksenä ovat vähintään 3–5 vuoden kohtauksettomuus
ja potilaan oma halukkuus.
- Vaikeassa epilepsiassa on diagnoosin ja hoitomahdollisuuksien varmistamiseksi ilman
tarpeetonta viivettä konsultoitava vaikeaan epilepsiaan perehtynyttä neurologia ja
harkittava potilaan lähettämistä erikoissairaanhoidon erityistason yksikköön.
- Epilepsiakirurgialla tarkoitetaan vaikean epilepsian hoidoksi tehtävää epileptogeenisen alueen kirurgista
poistoa tai eristämistä. Leikkaushoidon mahdollisuudet tulee selvittää, jos potilaalla
on vaikeahoitoinen epilepsia potilaan kognitiivisesta tasosta riippumatta.
- Ketogeenista ruokavaliota tai mukailtua ketogeenistä ruokavaliota (Atkinsin dieettiä) voidaan harkita vaikean
epilepsian hoidossa, jos epilepsialääkkeillä ei saada riittävää vastetta, haittavaikutuksia
esiintyy runsaasti eikä kirurginen hoito ole mahdollista.
- Sairastumisen vaikutuksia toimintakykyyn arvioidaan diagnosointivaiheesta lähtien
tapauksittain ja myöhemmin tarpeen mukaan. Tarvittavalla kuntoutuksella pyritään toimintakyvyn ylläpitämiseen tai parantamiseen.
Hoito raskautta suunniteltaessa ja sen aikana
- Epilepsiapotilaiden raskauksien tulisi olla suunniteltuja, mikä edellyttää huolellista
raskauden ehkäisyä. Kohtaustilanteen tulisi olla mahdollisimman hyvä ennen raskautta.
Epilepsialääkkeistä karbamatsepiini, okskarbatsepiini, eslikarbatsepiini, perampaneeli
(yli 8 mg), fenytoiini ja topiramaatti (yli 200 mg/vrk:n annoksina) heikentävät hormonaalisten
ehkäisymenetelmien tehoa merkittävästi.
- Raskautta suunniteltaessa mietitään, onko viimeisestä kohtauksesta kulunut jo riittävän
pitkä aika (3–5 vuotta), jotta lääkehoitoa voitaisiin yrittää lopettaa ja tilannetta
seurata jonkin aikaa ilman lääkkeitä. Pitkittyneet kohtaukset tai kohtauksiin liittyvät
tapaturmat ovat vaarallisia sikiölle, joten epilepsia, jossa kohtausriski on yhä olemassa,
hoidetaan normaaliin tapaan pysyvällä epilepsialääkityksellä myös raskauden aikana.
- Valproaattia ei saa käyttää raskauden aikana, paitsi tilanteissa, joissa sopivaa vaihtoehtoista
hoitoa ei ole.
- Foolihappolisä annetaan kaikille raskautta suunnitteleville epilepsiaa sairastaville
naisille. Hoito aloitetaan raskautta suunniteltaessa ainakin 2 kuukautta ennen ehkäisyn
poisjättämistä ja sitä jatketaan vähintään 12. raskausviikon loppuun. Työryhmä suosittaa
foolihappolisää 0,4 mg x 1:n folaattiannoksella.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen yhdistys ry:n asettama
työryhmä
Reetta Kälviäinen (puheenjohtaja)
Hanna Ansakorpi
Arto Immonen
Tapani Keränen
Jorma Komulainen
Sanna Komulainen
Salla Lamusuo
Jukka Peltola
Artikkelin tunnus: kht00088
© 2022 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim