Osteoporoosi
Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen, Suomen Gynekologiyhdistyksen ja Suomen Geriatrit ry:n asettama työryhmä
9.12.2020
Käypä hoito -suositus «Osteoporoosi»1
- Suosituksella pyritään parantamaan osteoporoosin diagnostiikkaa ja luomaan yhtenäinen
käytäntö osteoporoosin ehkäisyä ja hoitoa varten.
Määritelmät
- WHO:n laitekeskeisen määritelmän mukaan aikuisilla osteoporoosia edustaa lonkan ja
lannerangan luuntiheys, joka on vähintään 2,5 keskihajontaa (SD, standard deviation)
pienempi kuin terveiden 20–40-vuotiaiden naisten keskimääräinen luuntiheys
(T-luku ≤ –2,5) ("tiheysosteoporoosi").
- NIH:n (National Institutes of Health) määritelmän mukaan osteoporoosi on luuston
sairaus, jossa luun lujuuden heikentyminen altistaa murtumalle ("murtumaosteoporoosi").
Osteoporoosi ja murtumien epidemiologia
- Pienentynyt luuntiheys (osteopenia tai osteoporoosi) on arvioiden mukaan noin 43,9
%:lla yli 65-vuotiaista.
- Suomessa tapahtuu arvioiden mukaan vuosittain 30 000–40 000 luunmurtumaa, joissa
osasyynä on luuston haurastuminen.
Diagnostiikka
- Osteoporoosin varhaisdiagnostiikan tavoitteena ovat sairauden toteaminen ja vaikuttavan
hoidon aloittaminen ennen murtumaa. Murtumatapausten tunnistaminen ja murtumapotilaiden
hoitoon ohjaus ovat sekundaariprevention kannalta keskeistä.
- Luuntiheys on toistaiseksi ainoa osteoporoosin määritelmään kuuluva tekijä, jota voidaan
kliinisessä työssä mitata.
- Ennen murtumaa osteoporoosin diagnoosi on mahdollista tehdä ainoastaan luuntiheysmittauksella
("tiheysosteoporoosi").
- Osteoporoosin diagnosoinnin jälkeen tulee selvittää, onko kyse primaarisesta vai sekundaarisesta
osteoporoosista.
Osteoporoosin seulonta
- Väestötasolla luuntiheyden suuntaamaton seulonta ei ole tarkoituksenmukaista, koska
suurin osa murtumista tapahtuu muille kuin tiheysosteoporoosipotilaille.
- Seulonta suunnataan murtuman saaneisiin ja suuren murtumariskin potilaisiin.
- FRAX (Fracture Risk Assessment Tool) on murtumien riskitekijäanalyysi. Se laskee riskitekijöiden
perusteella lonkkamurtuman ja tärkeimpien osteoporoottisten murtumien todennäköisyyden
(%) 10 vuoden ajaksi, mikä helpottaa murtumariskin kokonaisarviota ja hoitopäätöksen
tekoa.
- Perifeerisillä luuntiheysmittareilla voidaan seuloa potilaita sentraaliseen luuntiheysmittaukseen,
mutta niillä ei voi tehdä osteoporoosin diagnoosia.
Osteoporoosin ja murtumien ehkäisy
- Osteoporoosin ehkäisyn tavoitteena on murtumien ehkäisy. Kaatumisten ehkäisy on tärkeä
osa osteoporoottisten murtumien ehkäisyä.
- Vajaaravitsemus lisää kaatumisten ja niistä johtuvien vammojen, kuten luunmurtumien
vaaraa.
- Ikääntymiseen ja moniin sairauksiin liittyy sarkopeniaa (lihasmassan ja lihasvoimien
pienenemistä), jonka on todettu olevan yhteydessä sekä kaatumisiin että osteoporoosiin
(ns. osteosarkopenia) ja siten suurentuneeseen murtumariskiin.
- Osteoporoosin ehkäisyssä keskeisiä väestötason kohteita ovat kalsiumin ja D-vitamiinin
riittävästä saannista huolehtiminen, vajaaravitsemuksen tunnistaminen, oikeista ravitsemus-
ja liikuntatottumuksista huolehtiminen, tupakoinnin lopettaminen ja kaatumisen ehkäisy.
Ravinnon kalsium on ensisijainen kalsiumin saannin turvaaja. Osteoporoosipotilaan
D-vitamiiniannoksen tulisi perustua S-25(OH)D-pitoisuuden mittaukseen (tavoite 75–120
nmol/l).
Osteoporoosin hoito
Tavoitteet
- Osteoporoosin hoidon tavoitteena on luunmurtumien – erityisesti nikama- ja
lonkkamurtumien – esto.
- Lääkehoidon tarve ja kesto ovat yksilöllisiä, ja ne määräytyvät potilaan murtumariskin
perusteella.
- Osteoporoosilääke valitaan niistä lääkkeistä, jotka tutkimuksissa (tutkittavat menopaussin
ohittaneita naisia, keski-ikä 65–70 vuotta) ovat estäneet radiologisia tai
kliinisiä osteoporoottisia murtumia.
- Huomioitavia ryhmiä ovat pitkäaikainen glukortikoidihoito, lasten, miesten ja diabetes-
sekä gerasteniapotilaiden osteoporoosi, joiden erityispiirteet vaikuttavat hoidon
valintaan.
Hoidon organisointi ja porrastus
- Alueelliset osteoporoosihoitajapohjaiset hoitomallit ja - ketjut ovat osoittautuneet
toimiviksi.
Seuranta
- Seurannan tavoitteena on määrittää sairauden kulku ja hoidon hyödyt ja haitat. Osteoporoosia
sairastavalle laaditaan hoitosuunnitelma yhdessä hänen kanssaan.
Hoidon parantamisen avainalueet
- Väestötasolla tulee kiinnittää huomiota osteoporoosin lääkkeettömän ehkäisyn perusasioihin
eli kalsiumin ja D-vitamiinin riittävään saantiin, oikeisiin liikuntatottumuksiin,
tupakoinnin lopettamiseen ja kaatumisten estämiseen.
- Osteoporoosin hoidon järjestelyt on aloitettava sekundaaripreventiosta murtuman yhteydessä.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen, Suomen Gynekologiyhdistyksen
ja Suomen Geriatrit ry:n asettama työryhmä
Leo Niskanen (pj.)
Jyrki Kettunen
Anna-Mari Koski
Christel Lamberg-Allardt
Antti Malmivaara
Ville Mattila (Käypä hoito -toimittaja)
Maria Nuotio
Joonas Sirola
Marjo Tuppurainen
Helena Valta
Jorma Komulainen (kokoava kirjoittaja)
Artikkelin tunnus: kht00059 (024.065)
© 2024 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim